lauantai, 28. syyskuu 2019

Ikävä vanhaa

Miksei nykyää enää oo vanhoja kivoja someja ihmisillä käytössä aktiivisesti, kuten irc-galleria ja Myspace? :( Kauhee ikävä niitä. Onneks on Vuodatus.net. Tässä on jotain kivan vanhaa. Ei jaksa uusia someja... Face tullu niin nähtyä. Ankea sekava. Vois vähentää Facen käyttöä.... ja yks juttu. Mun kännykästä lähtee Facebook pois. Instagram saa EHKÄ jäädä.... Alan ottamaan digikameralla kuvia ja laitan sitten jälkikäteen Faceen kuvia, jos haluan. Semmosta. Ei jaksa olla kokoajan online ja et kaikki tietää mitä teen mis oon. Vois vähä yksityisyyttä lisätä. Joo.

Eipä tässä muuta. Heijppodei.

tiistai, 17. syyskuu 2019

Muutosta

Moi.

Olen nyt asumassa uudessa asunnossani. Maalla mettän keskellä. Olen toki jo omalla tavallani asunut täällä muutenkin koko kesän pitkäperjantaista alkaen, mutta nyt kaikki tavarat ja osoitetiedot ovat täällä.

Tavarat ovat hieman etsineet paikkaansa. Pirtti on aivan täynnä kaikkea tavaraa/rojua. Mielestäni se on entistä kodikkaampi. Tai no niin, oma kädenjälkeni ja minä itse, näkyy tässä, mun tavarat ja maailma. Se on kivaa. Toki täytynyt paljon karsia tavaroista. Osa kylmäkomeroon, jotkin yläkertaan, osa mökkiin ulos.

Kylmyyttä ja kosteutta kestävät tavarat tarvitsee viedä mökkeröiseen. Se mikä ei niin pahasti kärsi kosteudesta ja kylmyydestä, yläkertaan(siellä ei lämmitystä). Loput kosteudelle herkät asiat tavarat kylmäkomeroon ja kaappeihin. Tässä on kyllä hommaa. Eipä siinä.

Koulukin on alkanut pikku hiljakseltaan. Rupean käymään koulua vieruspaikkakunnalla. Siellä on kaksi kertaa viikossa lähiopetustunnit yhdeksästä neljään. Täytyy kyllä keksiä muillekin päiville jotain kehittävää tekemistä. Jospa jotain työhommelia, jotta saisi rahaa enempi ja olisi fiksua puuhaa.

Suanen lopettaa kirjoittamisen tältä kertaa. Tuli jotain muuta ja kirjoittaminen jäi. Nyt muihin hommiin.

<3:llä Aurelia

tiistai, 10. syyskuu 2019

Sosiaalinen ahdistus

Hiostaa

suuta kuivaa

mieltä ahdistaa

sua tahdistaa

joka askel ihmisten

 

Pyörit jossain

et tiedä missä

ei tunnu enää normaalilta

Jalat melkein alta kaikkoaa

ja pää pilveen katoaa

 

Epätodellinen tunne

se on jo tuttuakin tutumpaa

On vaikeaa olla vaan

vaikea yrittää katsoa

Et tiedä minne

et tiedä miksi

Onko tämä normaalia

olenko aivan outo vaan?

maanantai, 26. elokuu 2019

Plääh - jotain silti hyvääkin

Moikkamoi

Joskus on ihan plääh olo... Mikäköhän siihen auttais... Luulenpa, että jossain käyminen. Koko päivän olen ollut vaan kotona lukuunottamatta pikaista kauppareissua autolla. Ei ole ihme, että on ankea olo. Tosin kyllähän maanantai päivänä voi myöskin vaikuttaa. Rankkaa, vaikkei olekaan mitään arkea.

Tein bujoa. Tajusin, että en osaa keskittyä kauhean usein tekemään rauhassa, täydellisyyttä tavoitellen asioita. Edelleen, vaikka manioista ja hypomanioista on aikaa, on kauhea kiireen tunne aina. Se on kauhean raskasta kyllä. Pistää ihan itkettämään, kun se tuntuu niin ahdistavalta...

Niskat ja naama juuri jämähtivät. Luullakseni se on jotain psyykkisfyysistä oireilua. Ehkä muuttostressiä ja siitä johtuvaa niskojen jännitystilaa, joka heijastuu kaikkialle muuallekin. Tää on myös tosi inhaa. Pilaa fiiliksen ihan. Ehkä ois tarpeen maata piikkimatolla tai jotain. Rentoutua.

Taitaa mennä nyt ihan valittamiseksi, mutta joskus näinkin. Ei vaan ole ruusuilla tanssimista olot eikä fiilikset aina. Kauhea väsymyskin iski nyt, vaikka oonkin juonut kahvia kohtuullisen paljon. Valivali.....

Mietitääs nyt kuitenkin jotain positiivista!

Muutto lähestyy.

Meen saaristoon kaverin kaa muinaistulien yön aikoihin.

Oon löytänyt luovuutta sisältäni pitkästä aikaa, jopa blogia oon nyt kirjotellut. Ja tulipa kitaraakin soiteltua ja lauleltua, kun olin tulevassa asuinpaikassani.

Mulla on kivoja tavaroita, omaisuutta. Kirjat ja muut niin tärkeitä.

Oon saanu luettua kirjoja. En kauheella nopeudella, mutta silti.

Tein bullet journalia äsken. Siit tuli hienompi ku aiemmin. Se kokoajan kehittyy paremmaksi.

Pakkaaminen sujuu ihan mukavasti.

Mulla on herkkuja kotona, mut toisaalta kuitenkin suuri usko siihen, että pääsen 55kg:n painoon vielä tässä lähiaikoina. Kun muutan, aloitan uudella paikkakunnalla taas kuntosaliharjoittelua ja voisin välillä käydä uimassakin. Herkkuja vähemmälle ja terveellisiä herkkuja tilalle. Ja superterveellistä ruokaa! Ei turhaa energiaa. Kyl mä pystyn siihen!!! Ei kaappeihin turhaa höttöä jne.

Mutta nyt. Aika siirtyä muihin tekemisiin ja maailmoihin. Kiitos blogi, kun olet olemassa. Tuntuu, että naamakipukin katosi. Vielä niskat ovat kipeät, mutta kaikki tällainen terapisoiva touhu auttaa fyysisiinkin vaivoihin. Tulee kirjoittamisesta suorastaan hymy huulille.

Kiitos kiitos.

<3:llä Aurelia

 

 

maanantai, 26. elokuu 2019

Muutto ja muu

Iltoja iltoja

Oli pakko nyt paeta muuttokaaosta kirjoittamisen pariin. Ehkä vielä jokin valojen himmennys voisi poistaa stressiä ja rauhoitella. Aika kaoottinen olo sotkun takia... En siis ole vielä muuttanut vaan on vasta pakkaus meneillään. Laitan jo nyt alustavasti isot huonekalut uloimmaksi, siis sillailla, että muuttaessa on helppo napata ne ekana kyytiin. Vaatesäkit ja muut kevyemmät ja pienemmät jutut jäävät aivan sinne huoneiden nurkille sisälle huoneeseen.

On vaikea rauhoittua, nauttia nyt kotona olosta, kun on niin kaaos. Toisaalta voi fiilistellä muuttoa ja tehä pikkujuttuja. Ja voihan täällä silti olla siistiä. Täytyypä kohta siis jatkaa järkkäilyä. Kyllähän täällä nytkin vielä loppuaikoina voisi, saisi olla siistiä. Huomenna vanhemmatkin tulevat kylään niin täytyy joku roti olla, vaikka laatikoita ja säkkejä onkin.

Levoton ja väsynyt olo samaan aikaan. Aika perinteinen juttu, kun on juonut kahvia liian myöhään kuin myös väsynyt reissaamisesta. Käy ylikierroksilla. Taidan kuitenkin valvoa, kun tällaista puhtia on. Vielä, kun kesälomaa piisaa....

Koulun alusta Keski-Suomessa ei ole vielä tietoa. Muutan siis sinne poikaystävän luo. Tarkoituksena jatkaa liiketalouden opintoja siellä. Erosin juuri edellisestä koulusta ja tässä tarttisi ruveta uutta koulupaikkaa alkaa järkätä kunhan saan vanhalta koululta opintosuoritusotteen sekä erotodistuksen. Olen tietysti ollut jo yhteyksissä sinne uuteen kouluun, mutta he eivät voi varmuudella sanoa vielä mitään, sillä olen ollut kirjoilla toisessa koulussa vielä. Sitten he rupeavat tosissaan puuhastelemaan mua uuteen kouluun, kun en ole kirjoilla missään.

Pää on kipeä ja niskat aivan jumissa. Stressi iski selvästi. Jomottaa ohimosta. Olis varmaan aika rentoutua ja levätä vaikka piikkimatolla. Liikaa ruudunkin tölläystä tälle päivälle. Jospa nauttisi pimeydestä. Toisaalta tekee mieli vielä tehdä vaikka mitä. Kunhan nyt vaan sais ton turhanpäiväisen stressi-jännitystilan pois itsestä. Se on kohtuullisen kettumaista. Silloin ilmenee jopa naamakipuja. Voi olla, että koko homman juuri on niskoissa ja niiden kivut heijastuvat kasvoihinkin. Olisi varmaan syytä tehä asioille jotain....

Facebook kysyy: "Mitä ajattelet?". Vastauksena siihen. En mieti varsinaisesti mitään, mutta haluan luoda uutta. Mietin mistä johtuu kivut, jotka ilmenevät välillä. Selvä vastaus joihinkin tiloihin, mielensisäisiin. Ne ovat merkkejä jostain. Jos nyt ei muusta niin stressistä.

Hmm. Luin tuossa yhtenä päivänä joogan historiasta. Oli kiinnostavia aikakausia ja niiden tyypillisiä "Mielen maailmoita". Levoton mieli, pysähtynyt mieli, hämmentynyt mieli, yhteen asiaan suuntautunut mieli. Niitä jäi miettimään.... Siksipä. No.... Rupesin miettimään missä menee kultainen keskitie. Totta kai saa ajatella, mutta aikansa ja paikkansa on pysähtyneelle mielelle. Ja sitä on varsin usein. Nytkään, jos otan katseeni pois näytöstä, en ajattele mitään. Ja kun kirjoitan. se on vain sillä hetkellä käsillä olevien juttujen kirjoittamista. Kiinnostava seikka sinänsä mistä sellainen syntyy. Tulee kuin vettä vain tekstiä. Voisi tyyliin kirjoittaa kirjan ja vaikka mistä. Vaikka ihan jonninjoutavista asioista. Nyt taidan ymmärtää Mika Waltaria. Hänellä oli kaksisuuntainen mielialahäiriö niin kuin minullakin. Ja hän kirjoitti nopeasti ja paljon, paksuja kirjoja, kuten Sinuhe Egyptiläinen.

Nyt kuitenkin... Rupesin miettimään, että vaikkei olisikaan mitään vaihetta päällä ni voiko silti kirjoittaa kuin maanikon lailla? Taitaa olla kyllä ihan tunnetta ja paloa tähän touhuun.

Itse asiassa! Nyt sen käsitin. Nyt minulla on se. Kirjoitan ja palan halusta kirjoittaa lisää. Miksen kirjoittaisi vain ihan älyttömästi? Mulla on mielikuvitus, vapaus, helppous tähän.

Ihan mahtavaa. Olen jo pitkään koittanut saada paloa asioihin ja harmitellut, kun sitä ei ole ollut, mutta NYT! Wau.

Kiitos rakas vuodatus.net

Jotain hienoa on tapahtunut. Ymmärrän mistä elämässä on kyse. Itken, sillä olen liikuttunut. Olen rakastunut kirjoittamiseen ja luovaan maailmaan. Mitään muuta haluaisikaan tehä kuin kirjoittaa lukemattomia kirjoja aiheesta kuin aiheesta. Tekstinikin on ehkä ihan hyvää.... Mutta hei, tärkeintä, että nautin tällä hetkellä ihan älyttömästi. Kun antaa vaan mennä niin kaikki sujuu. Muurit on tehty kaadettaviksi. Mielen massiiviset muurit, vapauden, mielikuvituksen purkauksen tappajat.

Kiitos kiitos ja hyvää yötä.

<3:llä Aurelia