perjantai, 20. maaliskuu 2020

Runon tynkää ja aamua

Aamu puiden takaa sarastaa

yölle kääntää selkänsä

 

Orastava aurinko kylmän yön peittoaa

Tekee sen aivan viattomaksi

korjaa tuhot yön

 

Pakkanen kun nitistänyt kukan on päivän kauniin

 

 

Huomenia.

Paras hetki kirjoittaa blogia on miltei näin aamutuimaan. Kello on 6.17. Mikäs sen parempi hetki "raapustella". On jopa yllättävän virkeä olo ja jaksais vaikka mitä!

Aina ei ihan näin ole. Moni aamu on mennyt ihan nukkuessa. Nyt varsinkin, kun ei ole koulua eikä harrastuksia on rytmi aika kadoksissa kaiken kaikkiaan.

 

Aloitin päiväni soittamalla teräskielistä kitaraa sormet kipeinä. Tuntuu hyvältä heti aamuvirkeyksissään tehdä vaikka mitä asioita ja ihan yhtäkkiä. Tarttuu vaan kitaraan ja soittaa niitä näitä. Ihan niinkin kehittyy soittotaito ja näppäryys ja kitaratuntemus, kun soittaa vaan, mitä vaan. Siitä on turha vääntää turhia paineita ainakaan. Rämpyttelee ja soittaa laulaa sitä sun tätä.

On ihana herätä, kun on niin valoisaa jo heti ennen kuutta jo! Tuntuu mahtavalta. Ei ole läheskään niin tuskaista kuin marraskuun synkkinä aamuina, kun sataa vaan vettä ja on pimeetä.

Ei ole sen kummempaa sanottavaa nyt, jospa avaisin sanaista arkkuani tuossa hetken päästä ja jossain muualla.

Hyvää perjantaita ja viikonloppua!

<3:llä Aurelia

 

 

 

tiistai, 10. maaliskuu 2020

Palautumisen ja pakollisten juttujen yhteensovittaminen ja kirjoista vähän...

Aamuja huomenia

Viime päivinä on ollut rento hyvä olo. En ole jaksanut miettiä pakollisia ikäviä juttuja vaan koittanut vaan rentoutua ja se onkin onnistunut hyvin. Mutta. Nyt kuitenkin olisi taas pikku hiljaa aloiteltava pakollisia juttuja, mutta pienin askelin.

Priorisointi auttaa:

1. Koulu

2. Teatteri

3. Soittotunnit

4. Liikunta(sali yms. )

 

Loppuen lopuksi ei ole hirveän paljoa tekemistä, kun sen oikein oivaltaa ja se tuottaa hyvän olon, kun on luppoaikaa, kun voi vaikka hyvällä omalla tunnolla lukea kirjoja. Siitä olen erityisen kiinnostunut ollut viime aikoina. Se on niin kivaa ja inspiroivaa. Se myös tietystikin kehittää omaa kirjoittamista.

En ole hirveän montaa kirjaa vielä lukenut tänä vuonna, mutta ei se mitään, into senkun lisääntyy pienin askelin(tässäkin tapauksessa) eikä kyseessä olekaan suoritus, vaikka suoritukset tuntuukin kivoilta. :D

Olen lukenut siis jotain noin neljä kirjaa tänä vuonna. En oikein muista kaikkien nimiä ja että mitä olinkaan edes lukenut, mutta aika paljolti sellaista tietokirjallisuuden/pohdinnan kaltaista tekstiä. Se tuntuu hyvältä tällä hetkellä. Nyt luen kirjaa tylsyyden ja luovuuden yhteydestä. "Tylsyyden ylistys".

 

Semmoista tänä aamuna. Nyt jospa siirtyisi kirjoittamaan yksityistä tekstiä tuohon Wordille.

Kiitos ja näkemiin. :)

<3.llä Aurelia

torstai, 27. helmikuu 2020

Alku

Huomenta.

Tästä blogitekstistä on hyvä aloittaa kirjoittaminen. Kirjoittaa vaan kaikkea, jotta saa kirjoittamisväylän auki. Ei kai sillä niin väliä mitä, mutta kunhan kirjoittaa kirjoittaa ja kirjoittaa.

En tiedä miten kiinnostavaa on turhanpäiväinen jauhaminen jostain ei mistään, mutta tän tekstin voikin sitten ohittaa, jos ei kiinnosta lukea.

No. Voisin kuitenkin kirjoittaa tästä aamusta ja tulevista askareista. Sinänsä vähän tylsä aihe, että en kyllä tiedä. Toisaalta siitä voisi olla helppo aloittaa.

Alkuun pääseminen on joskus todella vaikeaa, tai no aika useinkin, kun ei vain uskalla aloittaa, koska se avaa uuden työmaan. Sitten on jumissa siinä työmaassa ja se voi jopa imaista mukaansa. Ei sinänsä sellainen flow-kokemus mitenkään huono asia.

No. Kirjoittaminen, mikäs sen kiehtovampaa ja mukavampaa kunhan löytää avoimen väylän. Nyt taisin löytää - tai jotain sinne päin-.

Toivottavasti tästä pystyn jatkamaan sujuvasti.

Tänään teen luovia juttuja. Päätin juuri niin. Ja kylvän luovuutta myöskin.

Toivottavasti saan hienoja juttuja aikaiseksi.

<3:llä Aurelia

maanantai, 10. helmikuu 2020

Kaikkee vaihteeks ja enemmän

Moimoi

Elämä on vaikeeta itse kullekin.

Mulle se on liikaa kaikkea. Okei no haalin ittelleni liikaa kaikkea, mut toisaalt tykkään, että on paljon tekemistä. Siitä, että on paljon kaikkea meneillään, saa inspiraatiota ja draivia elämään. Se tuntuu hyvältä ja mielekkäältä, vaikka tavallaan vähän/paljon stressaiskin. Must tuntuu, että se on lopulta sellasta hyvää stressiä.

On inspiroivaa on moninaista.

 

Koulu alko viime viikon keskiviikkona. Se luo uudet haasteensa ja tehtävänsä. Se on prioriteettilistalla ihan ekana terveellisten elämäntapojen jälkeen.

Seuraavana tulee töidenhaku. Olisi hyvä saada kesätöitä. Töiden haku vaatii oman työnsä ja ponnistelunsa. Työlistalla on tällä hetkellä Tokmannille videotervehdyksen teko. Huomenna on S-ketjun pikahaastattelu. Siihen tarvitsee vielä tänään vähän valmistautua.

Kolmantena teatterikurssi... Mutta nyt on kysymysmerkkinä se, että..... Tuleeko siitä meidän näytelmästä mitään. Vi ska se. Kattellaan!

Neljäntenä: Laulutunti ja viulutunti. Kivoja harrastuksia. Niitäkin varten tosin tarttee nähä vaivaa enempi. En ymmärrä mihin kaikki aika valuu...

Ylimääräisiä opiskelujuttuja on aikuislukion verkkokurssit, että jos kerkeää ni jossain väleissä. Sit on kans avoimesta AMK:sta täysin joustavasti tehtävä kurssi liiketoimintaa ja matikkaa. Ne tosin kerkeää tekeen millo vaa. Nehän voi tehdä vaikka kesällä, kun on EHKÄ paremmin aikaa(mitä tosin vähän epäilen :D )

 

Yksi tärkeä juttu... nimeltään liikunta. Mulla on kuntosalikortti ja torstaisin ois sählyryhmä. Ensi viikolla, jos pääsis molempiin, ois huippu juttu. Liikunta on kuitenkin ehdottoman tärkeää. Se pitäs priorisoida iha etualalle.

 

Tänään on siivouspäivä. Huomenna tulee pari ystävää ja lauantaina onkin sitten yhet bileet. No. On tässä silti omia pakollisia tehtäviä juttuja, vaikka kavereita tulee. Täytyy vaan tehdä. Ensi viikon maanantaina on palveluenglannin koe. Siihen täytyy ruveta lukemaan täysillä.

Kiitos kiitos. Kirjoittelemisiin.

<3:llä Aurelia

torstai, 6. helmikuu 2020

Otsikko vain lumetta, se ajan vaatii ja aivoja

Tehtävää tuota - tätä ja näin - tuonne tuo - ja tänne tää

Tehdä tehdä suorittaa

Olla kuin ei oliskaan

Läsnä vaan ja toimittaa

 

Paljon paljon työtä on

Tehtävää niin arvokasta

se elämäni rakentaa vaan kunpa voisin ahertaa

niinkuin kaikki muutkin vaan

 

Oivoivoi

Se soi soi soi

pääni herätyskello

se on kuin sello

joka pitkästi jousta liikuttaa

 

 Herätys herätys

Kerää nyt itsesi

ota kynä käteen

ja aherra

jos ei siltä tunnu kirjoita vaan pitkästi ja aina niinkuin siltä tuntuukin

 

Miten olla vois

siten, että energiaa jois

 

Pitkästi venyttää itseään kaikkialle

katsoo pitkään seinällä kelloa

Kun toinen soittaa selloa

Se eteenpäin pyrkii

vaan mikä on eteen?

Se aika mittaamaton

se aika käsittämätön

Se pistää meidät miettimään

Onko tämäkään nyt mitään?

Onko missään järkeä

jos on nin miksen suorita?

Ja tee niin kuin muutkin vaan?