keskiviikko, 15. tammikuu 2020

Blogin pariin(vuodattamaan)

Heimoi.

Ajattelinpa sitten tulla kirjoittamaan tätä blogia. Alkaa nii tuntumaan siltä, etten tiiä mitä tehä, ku on niin paljon tekemistä. Ei tiiä mistä aloittais. Tietty yks hyvä ohjenuora vois olla "Työt ensin sitten huvit".

Tehnyt oon tänää kotihommia ihan mukavissa määrin. Pyykkiä pessy, tiskikonetta pyörittäny jne. Nytkun ois aikaa tehä kaikkee muuta ni pelkkää kysymysmerkkiä. No. Pelasin kyllä Flatoutia, ku se on sellanen happeninki, joka rentouttaa ja parantaa keskittymiskykyä.

Seuraavaks. Suapi nähä. Ei ainakaan mitään stressiä siitä mitä tekee. Stressistä vaan pahaa oloa. Oon erityisen herkkä stressille. Tulee helposti niskajumeja ja naamakipuja, kun jos stressaantunut olo.

Mut nyt. Täytyy valmistautua laulutunnille.Se alkanee piakkoin ja täytyy lähteä. Jokin selkeä suoritus sentään, joka vaan on enkä voi päättää siitä. Jee.

Koulu alkanee muuten helmikuussa viimeistään. Kivaa. Sitä onkin tässä jo odoteltu. Saa selkeetä päivärytmiä, joka pitää mut kaikin puolin paremmin "koossa" ja reippaana. Tällai, ku on vapaata vaan niin tulee tehtyä kaikkee turhaa, kuten tänään vahingossa turhan pitkät päiväunet. Huhuh. Oli kohtuu outo olo, kun heräsi.

Laulutunnille nyt mars.

<3:llä Aurelia

tiistai, 14. tammikuu 2020

Kuulumisia

Päivvää. Buorre beaivi. (pohjoissaameksi)

Koulua ei ole vieläkään, mutta tarkoitus jatkaa opintoja piakkoin. Opinto-ohjaaja soittaa tänään myöhemmin vielä niin keskustelemme asioista.

Minulla on meneillään teatterikurssi, jolla valmistelemme näytelmän, jonka esitämme keväämmällä.

Musiikkiopistossa on 45 minuutin klassisen laulun tunti kerran viikossa ja viulutunti kestää puoli tuntia per viikko.

Aloittelin aiemmin aikuislukion kursseja.... Mietin josko jossain välissä mikäli aikaa liikenee niin voisin niitäkin hiljakseltaan tehdä, vaikka 1 kurssi jaksossa. Mulla on liian korkeat tavotteet kursseilla. Tarttisi vissiin vähän löysätä tätä kunnianhimoa, joka tyyliin tekee mahdottomaksi opiskelun ruotsin kielen osalta.  Mutta niin, aloittelin aikuislukiota, mutta sen sitten jätin kesken, kun koin, että siitä on enimmäkseen vain stressiä ja vähän turhan takia tavallaan. Se ei kuitenkaan ole minun pääopintoni ja kertaalleen olen kyllä lukion käynyt. Nyt oli tarkoitus korottaa arvosanoja ja ennen kaikkea pärjätä paremmin ylioppilaskirjotuksissa sitten, kun ne uusii. Ainakin ruotsinkielen ja äidinkielen osalta olisi hyvä uusia ja korottaa. Menivät niin huonosti.

Niiiin. Aikuislukion ruotsin kursseja ainakin mahdollisuuksien mukaan. Pakko hyödyntää tuo 95€:n maksettu vuosimaksu.... Nolottaa, jos en saa mitään aikaiseksi sen aikuislukion osalta, kun olen kuitenkin jo maksanutkin.

Mitäs muuta... Olo on ollut aika tasainen lukuunottamatta uuden lääkkeen kokeilua. Se pisti ihan surkeaksi olon. Lopetin sen sitten, kun koin, että siitä oli niin paljon haittaa vaan.

Mutta nyt tuumista toimiin. Täytyy soitella muutamaan paikkaan, kun on vielä virka-aika.

<3:llä Aurelia

 

 

maanantai, 16. joulukuu 2019

Kun mikään ei tunnu miltään...

Moi.

Mun paria lääkettä on vähennetty. Seronilia oli aiemmin 40mg, nyt 20mg. Lamotrigiinia sitten taas 300mg, nyt 200mg. Isoja muutoksia, mutta toivottavasti ne vievät oloja(vireystasoa) parempaan suuntaan. Olen ollut todella väsynyt jo pitkään, voisi vain nukkua vaikka ja kuinka paljon... Väsymys johtuu luultavimmin mielialalääkkeistä. Sitä on ollut siitä lähtien, kun aloitin lääkityksen... Että sillailla.

Seronilia vähennetään senkin takia, että ollaan aikeissa vaihtaa masennuslääkettä toiseen. Eli Seronilin tilalle tulisi Voxra. Toivottavasti se on 1000x parempi kuin nykyinen.

Välillä tuntuu niin helvetin paskalta nuo lääkkeet, kun ne aiheuttavat vaikka mitä ongelmia enkä edes tiedä mitä kaikkea. Mulla on mm. naamakipuja. Ei ole oikein mitään järkevää luonnollista syytä mikä aiheuttaisi naamakipuja. SE EI OLE LUONNOLLISTA. Mutta minkäs sille mahtaa. Kärsiä sitte vaa, jotta on flegmaattinen olo kokoajan. Oikeestaan siitä lähtien, kun aloitin mielialalääkkeet on olo ollut vaihtelevan flegmaattinen. Nytkun asiaa miettii... Nuorempana tein vaikka mitä ja sain AIKAISEKSI asioita ja pysyin hereillä tunneilla mainiosti ja tahkoin parit kympit todistukseenkin. Nyt ollut tyyliin jo yli kymmenen vuotta tämmöistä lääkehouruisuutta... Kyllä eron huomaa. On täten kova ikävä lapsuutta, sitä ennen kuin mun lääkitykset alkoivat. Kai joudun loppuelämän sitten kärsimään tätä samaa paskaa oloa, ku ei ole masentunut, mut ei myöskään huvita mikään oikeen kauheesti koskaan. Ei mikään ihan hirveästi tunnu miltään. Mun pitkäjänteisyys ja jaksaminen, reippaus, ahkeruus on huonontunu sairauden ja lääkkeiden myötä. Musta on tullu ihmisperse. Siltä tuntuu hyvin vahvasti. Sitten, kun sanon näistä asioista ni mulle lässytetään liikunnoista ja muista. Joutusin väen vängällä taistelemaan eri konstein vastaan lääkkeiden haittavaikutuksia. Välil tekis vaan mieli lopettaa lääkkeet hallituissa olosuhteissa tarkkaillen jatkuvasti omia oloja.

Elämä ei ole elämää, jos se on jatkuvasti tällaista velttoa innotonta. Ennen olin innostunut vaikka mistä. Se on kadonnut lääkkeiden myötä jonnekin kaukaisuuteen....

tiistai, 26. marraskuu 2019

Kahvia ja enkelisuklaata

Moi.

Katsoin Gilmoren tyttöjä ja söin suklaata ja join kahvia. Kahvia on edelleen, mutta jokin voima työntää mua eteenpäin opiskelemaan ruotsia. Olin melkein jo luovuttanut sen suhteen. Ajattelin, että keskeytänkin kurssin tai teen myöhemmin kokeen, mutta mutta. En mä voi luovuttaa! Pakko jaksaa jatkaa!! Ei tää oo tuhottoman vaikeeta ja rakastan ruotsinkieltä. Täytyy vaan nyt heittäytyä flow:n ja unohtaa kaikki muu. Se on paras tapa mulle, että uppoudun johonkin. Silloin kaikki mitä tekee, on upeeta. Totta kai ruotsinkielikin on työtä, vaikka siitä tykkääkin. Tässä testataan juurikin motivaatio. Jos ei pysty opiskelemaan kotona vapaaehtoisesti ruotsia niin miten pystyisi yliopistossa. Kuitenkin yliopistossa mennään ikään kuin harrastuksen puolelle. Opiskelu on niin omaehtoista ja siihen pitää uppoutua, syventyä. Pyrin siis siihen nyt!!

Kiios vuodatus.net , kun olet olemassa. Asiat aina selkiytyy ja voimaannun kirjoittamisesta. Jostain syystä juuri blogiin kirjoittaminen miellyttää. Voi olla avoimesti mitä on ja muut voivat samaistua(tai olla samaistumatta). Mutta mua voi ymmärtää, tuntea paremmin, kun lukee tekstejä. Tää blogi on mua varten, ystäviä varten ja tuntemattomia. Kaikki saavat tästä toivon mukaan jotain.

Kiitos kiitos ja hyvää päivänjatkoa ja joulun odottelua!

<3:llä Aurelia

tiistai, 12. marraskuu 2019

Listat auttaa ja parantaa

Heippa.

Olen viime päivinä oppinut paljon uutta. Ensinnäkin:

-Melatoniini auttaa väsymykseen jonkin verran

-Listojen tekeminen ja rastien merkitseminen tehtyihin kohtiin, lisää hyvänolontunnetta

-Ex -tempore -puuhailu saa asiat rullaamaan, esim. "Vois soittaa pianoa" -> actioooooon! Siit se lähtee. Ei tartte miettiä suunnitella. Ja. MUISTA. "Keskenoleminen merkki on elämisen. " Tulin ulkoa ja olen takki päällä edelleen, jäi "...oksan liike kesken..." https://www.youtube.com/watch?v=ihAYoLzcnfc

Simmottis. Hommia hommia hommia vaan. Suoritteita!

Hyvää päivän jatkoa!

<3:llä Aurelia