tiistai, 15. elokuu 2017

Odottelua

Hyvää päivvää

On tää kans varsinaista koulun alun odottelua ollut. Vielä tää päivä kestettävää ja huomenna alkaa koulu. Toivottavasti sais sitten pian työssäoppimispaikan. Aloitan siis ammattiopistossa aikuisten puolella liiketalouden opinnot ja opinnot ovat näyttötutkintoperusteiset eli lähes kokoajan ollaan työssäoppimispaikalla ja suoritetaan jossain kohtaa näyttöjä siellä. Kokeita ei ole, mutta näyttöjä on. 

Huomenna tapaan ns. opettajatutorini ja teemme henkilökohtaisen opetussuunnitelman. Hyvä kuulla, että miten kaikki koulujutut käytännössä menevät, juurikin työssäoppimispaikan käytänteet ja se mitä on näytettävä mahdollisessa työssäoppimispaikassa, jotain tietoa siitä mitä työssäoppimiseen sisältyy. On myös muita hyvinkin epäselviä asioita. En vain jaksa ruveta selittelemään niitä tähän. 

Tämä päivä on siis vielä vähän mitäänsanomaton päivä eli ei oikein ole kauheasti mitään tekemistä. Hieman tylsää. Otin tuossa päikkärit ja nyt juon kahvia. Tänään olisi luvassa Tokmannilla käynti ja pyykkien haku pyykkituvasta kuivamasta. Voisi myös soitella kitaralla. :) Se on ainakin kivaa puuhaa. :) Huomenna on koulun alun lisäksi kitaratunnin sopiminen. Olen siis päässyt opiskelemaan musiikkiopistoon. Kivaa.

Eipä tässä tosiaan mitään sen kummempaa. Ei ole kirjoiteltavaa. Toisaalta voisi perehtyä hieman yöllä mainitsemaani mindfullnesiin ja koittaa avartaa mieltäni, että ajatukset kulkisivat paremmin. Nyt on taas sama ongelma kuin aina, ettei ole paljoa kirjoiteltavaa eivätkä ajatukset kunnolla kulje. Se on mälsää. Mun pitää löytää konsti mielen lukkojen avaamiseen. Kun olen ikään kuin sykkyrässä. 

No eipä tässä sen enempää mitään, toivottelen oikein kivaa päivää sekä tulevia, blogia lukeville!

<3:llä Aurelia

tiistai, 15. elokuu 2017

Yötä

Heippa.

Eipä tule uni. Rupesin avautumaan avopuolisolleni ja itkinkin kaikenlaista. Tekee todella hyvää välillä itkeä. Tuntuu, että tunnelukot avautuvat ja mielikin avautuu lukostaan hetkellisesti. Höpisin kaikenlaista kullalle ja sitten jatkoin avautumista ja pohdiskeluja wa:ssa. Hohoijaa. Meni lopulta vähän sekavaksi. Nyt onkin hyvä hetki sitten kirjoitella tänne. Ehkä voisi olla jotain vähän selkeämpää ajatusta.

Mietin olisiko buddhalaisista opeista apua elämässäni. Se, että keskittyisin ympärilläni vallitseviin asioihin ja eläisin hetkessä paremmin. En murehtisi turhaan vaikka tylsyyttä. Se on aivan typerää.

Välillä, varsinkin iltaisin, kuolemanpelko astuu esiin aika voimakkaana. Silloin tuntuu todella synkältä ja tulee myös kaikenlaisia eksistentiaalisia ajatuksia ja murheita. Vaikka se, että miten turhaa ja yhdentekevää kaikki on lopulta, kun kaikki kuitenkin päättyy. Olemme vain osasia yhteiskunnan rattaissa. Tuntuu, että elämässä pitäisi olla joku korkeampi tavoite, jokin henkinen päämäärä eikä vain pinnallisuuden huipentuman turhuus. Miksi olla maanpäällä vain materian ja konkretismian takia?

Henkisyys... Uskon Jumalaan, mutta toisaalta suhtaudun hyvin uteliaasti muihinkin uskontoihin kuin kristinuskoon. Uskonnot opettavat erilaisia hienoja asioita elämästä, vaikka uskonnoissa on myös pahoja asioita tai ehkä se ei liity itse uskontoon vaan siihen miten ihmiset ovat uskontoa käyttäneet hyväkseen tai muokanneet siitä huonoja asioita, kuten ristiretket. Niiden ei olisi tarvinnut ainakaan olla väkivaltaisia ja epäreiluja. Paremminkin uskonnon esittelyä.

Mutta niin. Aiempaan ajatukseeni palatakseni. Tylsyys ei välttämättä ole niin huono asia, sillä silloinhan elämä kulkee hyvin hitaasti, kun ei tee mitään. Ja voihan silti loppuen lopuksi olla tyytyväinen vaikkei tekisikään mitään erityistä. Vähän niinkuin Scandinavian music groupin biisissä: "Olen onnellinen nainen. En tee mitään en. " Onnellisuus ei vaadi paljoa, mutta elämän hyvyys on tärkeää tajuta. Se miten onnellisuus löytyy hyvinkin pienistä ja yksinkertaisista asioista. Luonto, valot, varjot, värit, elämän mielenkiintoisuus ja sisältö ja moni muu.

Mua usein vaivaa se, etten tiedä asioista tarpeeksi tai etten muuten vain ole tyytyväinen itseeni. Miksen sitten olisi? Eikö ole sekin turhaa, että vaivaa tuollaisilla asioilla päätään? Elämässä ja maailmassa on niin paljon ikävempiäkin ja suurempia asioita, joten omat turhat itsetunto-ongelmat eivät ole mitään siinä. Ja sitä paitsi. Siitä ei ole mitään hyötyä eikä nuo asiat pidä edes paikkaansa. Mutta, vaikka nyt ja usein tajuaisi tämän asian niin miten sen saisi deletoitua huolenaiheista? Miksi se nousee vähän väliä silti pintaan? Miten se pitäisi käsitellä?

Elämässä voi keskittyä hyvin erilaisiin asioihin oman fiiliksen ja kiinnostuksen mukaan. Elämässä on niin paljon kaikkea. Ei kaikkea voi tehdä eikä lukea, Totta kai pitää tehdä sen mukaan mikä itsestä tuntuu oikealta. Ei muuten siinä ole mitään mieltä. En tee asioita miellyttääkseni ketään vaan tehdäkseni itseni onnelliseksi ja tyytyväiseksi.

Mutta. Eikö silti olisi tarpeen muuttaa jotain, jos ei ole tyytyväinen itseensä? Mitä se sitten olisi?

Miten puhua paljon, jos ei puhututa? Miten lukea asioista, jotka eivät kiinnosta? Eihän siinä ole mitään järkeä.

Mutta. Elämässä voi silti kehittyä henkisesti ja löytää isompia, laajempia holistisia oppeja, kokonaisuuksia, jotka voivat auttaa erillisten pienempien asioiden kehittämisessä. Tuohon voi auttaa esimerkiksi meditaatio ja mindfullness. Mutta minkään ei pidä tapahtua pakolla. Niin eivät asiat mene.Täytyy löytää syy asioille ja mielenkiinto tehdä niitä. Ilman motivaatiota asiat eivät luonnistu.

Olemisen sietämätön keveys. Se on kirja. Tajusin myös ehkä mitä se tarkoittaa oikeasti. Mielestäni se on sitä, että miten helppoa ja kepeää elämä oikeasti on. On monia tapoja elää elämäänsä ja onhan se lopulta aika nautintoa ja niin kuin aiemmin kaverilleni kirjoitin, hupiajelua. Elämä on helppoa, kun sen oivaltaa. Onhan se usein toki myös työtä ja haasteita, mutta ne eivät ole mahdottomia asioita, suhtautumistapa vain vaikuttaa. Tietysti on ongelmia. Suuria ja pieniä. Vastoinkäymisiä, mutta suhtautumistapa jälleen kerran vaikuttaa teemmekö niistä suuria vai pieniä ja pääsemmekö niistä eroon. Vastoinkäymisten kohdalla täytyy paljon nähdä vaivaa päästäkseen niistä eroon. Omalla kohdallani on ollut masennusta ja toisenlaisiakin mielenterveysongelmia. Toisaalta niille ei voi paljoa, mutta.... Niihin voi kuitenkin vaikuttaa näkemällä vaivaa ja suhtautumalla mahdollisimman positiivisesti, vaikka ongelmia on eikä usko riitä. Uskoisin, että positiivisuus on maailman tärkeimpiä asioita. Sen avulla voi saavuttaa vaikka mitä eikä elämä kaadu vastoinkäymisiin tai harmittaviin asioihin. Nekin ovat kuitenkin vain ohimeneviä. Turha on jäädä niihin jumiin.

"Pessimisti ei pety". Niin. Tuo on hyvä lähtökohta asioille. Silloin, kun ajattelee noin ei tule ikäviä yllätyksiä vaan asiat ovat joko sitä mitä pessimismissään ajatteli tai mukava yllätys. Suosittelen siis kaikille tuota asennetta, mutta se ei siltikään poislue positiivisuutta elämässä. On hyvä pitää itsensä Naantalin aurinkona ja löytää hyvät puolet asioissa ja ihmisissä. Elämä on liian lyhyt jumitettavaksi kurjuudessa ja epäonnessa. Kaikkien täytyy itse löytää onnensa ja ehkä sekin vaatii työtä.Kaikki vaatii loppuen lopuksi vaivannäköä. Helpolla ei elämässä voi päästä millään tavalla. Aina ongelmat löytävät kunkin luo jollain tavalla, mutta eri asia miten niihin suhtautuu. Positiivisuus on hyvä lähtökohta onneen!

Onnellisuuden avain: Positiivisuus.

(Jos noin voi väittää. Ovathan asiat sentään niin kovin monimutkaisia yksinkertaisuudessaan. )

Miksi elämä siis mielestäni muka on sietämättömän kevyttä?

Kun keskeiset asiat elämästä tajuaa, muuttuu se helpoksi kuin heinänteko. Ex-poikaystäväni taisi todella tajuta hyvin paljon, sillä hän sanoi, että elämä on helppoa. Hän kertoi iltaisin ajatelleensa hyvin paljon kaikkea. Mullakin oli sitä lapsena, mutta jossain kohtaa mieleni sulkeutui jollain tavalla. En tiedä mikä siihen vaikutti, kenties psyykelääkkeet? En tiedä vaikuttavatko ne niin. On se varmaan täysin mahdollista.

Ongelmani onkin tällä hetkellä se, että miten saan taas huomenna pääni, mieleni pidettyä auki ajatuksille, etten vain jumittaisi mitäänsanomattomuudessa päässäni? Miten ajatus kulkisi kuin vettä vaan? On usein niin tyhjä mieli. Joidenkin mielestä se ehkä on hyvä asia, mutta itseäni se usein harmittaa. Tätä asiaa täytyy kyllä miettiä. Haluan niin kovin paljon oppia elämästä ja mietiskely on hyvä avain siihen.

Mitenköhän sitä nyt sitten saisi unta? :D Hohoijaa. Aamulla olisi herättävä aikaisin ja ajattelin heti aamusta käydä juoksulenkillä. Nyt ajatukset laukkaavat kuin villit hevoset. Inspiraatio on huipussaan. Ehkä pitäisi vika yö, kun voin valvoa ennen koulua, valvoa vähän ja nauttia ajattelusta ja inspiraatiosta.

Mutta nyt. Siirryn muihin puuhiin. Toivottavasti tämä teksti toi uutta ulottuvuutta minuun. Ei ainakaan ollut perushöttöä niin kuin yleensä. Hyvä siirtyä toiselle tasolle.

Hyvää yötä ja huomenta sekä päivää ja iltaa niille, jotka tätä lukevat

<3:llä Aurelia

tiistai, 8. elokuu 2017

Muutto

Ollaan avopuolisoni kanssa muutettu Savonlinnaan. Avopuolisoni sai töitä täältä tutkijana. Paljon on siis tapahtunut elämässäni enkä ole siitä vielä mitään tänne kirjoittanut.

Savonlinna on kiva paikka. Täällä tulemme olemaan ainakin seuraavat yksi ja puoli vuotta. Mikäli pääsen opiskelemaan ammattikouluun liiketaloutta niin haluaisin kyllä suorittaa opintoni ensin loppuun täällä, että enpä sitten tiedä. Eikä kyllä muutenkaan huvittaisi kokoajan vaihtaa paikkaa. Savonlinnastakin tykkään(Ainakin vielä :DD )

Uudet alut on kivoja, kuten tämä. Tietysti harmi, että ystävät ja perhe jäi Varsinais-Suomeen, mutta eiköhän täältä pikku hiljaa ala saada uusia kavereita. Toivon mukaan.

Olen tänään kävellyt 7km. Olen siitä melko tyytyväinen. Sen lisäksi ostin farkut, joista on ollut jo pidemmän aikaa pulaa. Aiemmat farkkuni menivät haarovälistä ihan rikki. 

Bujoiluharrastus eli bullet journal -harrastus on kukkinut ahkerasti ja olen joka päivältä kirjoittanut ikään kuin päiväkirjaa ja laittanut vihkoon kaikkea kivaa. On myös ns. "turhia" sivuja, jonne laitan kaikkea muuta kuin päivien juttuja. Vihkoni ei ole vielä kauhean hieno kaikilta osin, mutta uskon, että tyylini kehittyy pikku hiljaa mitä pidempään jatkan bujoilua. Eiköhän se siitä.

Olen muutaman päivän ajan haaveillut hörhelökynästä. Siis sellaisesta, jossa on tupsu päässä, sellainen ikään kuin höyhenmäinen tupsu. Tänään vihdoin löysin sellaisen Tokmannilta.Ostin kaksikin sellaista. On ne niin hienoja. Alkaa olla jo aika paljon koulufiilistä rinnassa, vaikkei edes opiskelupaikka ole varmistunut. Olisi kamalaa, jos opiskelut eivät alkaisikaan. Ei mitään hajua mitä sit tekisin. Kuolisin varmaan lopullisesti tylsyyteen tai sit ois pakko hakea töitä. Niin paljon kuin täältä varmaan sellaisia saakin.. . Varmaan huonommin kuin Turusta. Olis se ankeeta.

No mutta mutta. Aika syödä ehkä jotain ja rauhoittua nukkumaanmenoa varten, joten hyvää yötä, huomenta, päivää ja iltaa arvoisat lukijat!

<3:llä Aurelia

tiistai, 18. heinäkuu 2017

Vaihtelua elämään

Heips.

Taas on kulunut aikaa, kun viimeksi olen tänne kirjoitellut. Semmoista se on, kun ei vaan aina kiinnosta kirjoitella. Ei ole fiilistä kauhean usein. Nyt kuitenkin tuntuu, että on jotain erilaista tapahtunut kuin yleensä, joten ajattelin kirjoitella.

Sain yritykseni kautta kissanhoitohommaa. Saavuin toissapäivänä yokylään hoitamaan kisulia. Olen siis hänen omistajansa luona asustelemassa nyt kaksi viikkoa, sillä hänen omistajansa lähti ulkomaille. Aika mukavaa olla välillä asumassa jossain muualla kuin kotona. :)

Saavuin tänne lauantaina autokyydillä ja toin rinkkani ynnä muut rojut. Asetuin tänne taloksi, laitoin romppeeni hyville paikoille. Pidän siitä, että voi eri paikkoihin asettua taloksi. Vaikkei kauaa olisikaan jossain paikassa niin silti on kiva heti leikkiä kotia.

On vähän erilaista kun on miltei kokoajan yksin, lukuunottamatta kissaseuraa. :D En kuitenkaan ole jatkuvasti Jennan kanssa niin kuin yleensä. Kyllä hän on toki täällä käynyt ja minäkin kävin tänään kotona sairaanhoitajan ajan jälkeen, sillä minun täytyi hakea pyöräni kotoa. Pyörä, joka on kisun omistajan on liian korkea minulle, joten en voi sitä käyttää, vaikka kämpän asukki sanoi, että voin sitä käyttää.

On ollut kyllä mukavaa asustella täällä. Tietty outoa, kun on yksin, mutta viihdyn istuskelemassa terassilla auringon paisteessa ja mukava paikka myös muutoin. Kodikas ja vähän mun näköinen kämppä. Sopii siis hyvin asustella.

Lauantaina menin kavereiden kanssa jokirantaan istuskelemaan ja juomaan alkoholia. Siitä jatkoimme baariin. Eipä kyllä ollut hääppöistä. Eipä siitä alkoholista toisinaan ole muuta kuin harmia. Lihoo ja rahaa menee eikä mitään järkeä siinä. Koitan nyt taas pitää taukoa alkoholista niin kuin tuossa viikko sitten olin viikon ilman alkoholia. On sekin jo jotain, sillä kesälomalla tulee helposti juotua myös viikolla.

Toissapäivänä kämpillä oli kavereita käymässä sankoin joukoin ja kävimme kaverini ja tyttöystäväni kanssa illalla myös saunomassa. Oli mukavaa, mutta illalla kun menimme saunomaan, meinasi hermoni mennä yhteen kaveriini, sillä hän hölpötti kokoajan ja kovalla äänellä. Mielestäni on saunassa kiva olla ihan hiljaakin ja rentoutua. Oli todella epämukavaa ja rauhatonta olla saunassa kaverini kanssa. Aargh. Jotkut on niin mahottomia höpöttäjiä ja itse kun arvostan rauhallisuutta ja hiljaisuutta, (lukuunottamatta musiikkia). Oikeastaan olen muutenkin yliherkkä monenlaisille äänille, kuten astioiden kilinälle ja kalinalle. Kamalimpia ääniä ikinä. Tyttöystäväni tuppaa kolisutella astioita ja en yhtään tykkää siitä. :/

Eilen oli vähän tylsä päivä. Onneksi kaverini sentään kävi kylässä. Illalla sain jopa sentään jotain tehtyäkin, sillä luin kirjaa ja kirjoittelin  runoja. Olen siitä ylpeä. Hyvä, ettei mennyt pelkkään angstailuun kuitenkaan koko päivä. :) Tai nukkumiseen vaikka tulihan sitä paljon tehtyä ja meninkin jo kasilta nukkumaan. Hahah.

Tänään olen käynyt sairaanhoitajan luona ja kotona, niin kuin aiemmin jo mainitsinkin. Äsken kaverini oli kylässä ja sitä ennen kävin vattupuskass. Oli ihan mahottoman paljon vattuja tuossa aivan lähellä pusikossa. Ei meinannut malttaa lähteä sieltä ollenkaan pois. Lopulta oli pakko, sillä kaverini oli tulossa kylään. Tuon kaiken jälkeen lähdin pikkusiskoni luokse kastelemaan kasveja. Hän on reilaamassa, joten tehtäväkseni jäi kastella hänen kasvejaan. No mikäs siinä, varsinkin kun olen nyt tässä aivan lähellä pikkusiskoni asuntoa. Käväisin samalla Halisten S-marketissa ja ostin kaikenlaista hyödyllistä. Mukavahan se oli käydä vähän pyörähtämässä jossain eikä pelkästään jumittaa täällä kämpillä.

Äsken saavuin asunnolle ja pistin kisun naruun ulos ja otin tietokoneen syliin ja saavuin ulos terassille auringon paisteeseen. Mikäs sen mukavempaa; istua ulkona auringon paisteessa kuunnellen musiikkia ja kirjoitellen jotain. :)

Hyvää kesän jatkoa kaikil!

<3:llä Aurelia

torstai, 29. kesäkuu 2017

Huomioita tästä illasta

Hiljaisuus kerrostalossamme alkoi jo. Siihen tyssäsi soitteluni. Olisi ollut kiva vielä jatkaa soitantoja, mutta eipä voi mitään.

Kahvia on kitattu ja tekee mieli vielä lisää, ehkä keitän, varmaan, uskoisin. Eipä siitä haittaa ole, kun on kesäloma, vaik kello nyt onkin jo vaiks mitä. 

Kultihanipöppöä ei vielkää oo kuulunu kotsaan. Hän on kaverinsa luona. Angstangst.

Tupuna-pupu tekee vaihteeksi taas itselleen pesää. Hän on siis valeraskaana. Hohhoijaa. On varmaan aika rankkaa tuollainen.

Mulla on kuuma ja kaipaisin vähän ammetta ja suihkua, kun on niin hiki, mut en tiiä jaksanko enää tänää mennä, ku sit hiusten kuivuminenkin kestää. Toisaalt nukkumaanmenoon on vielä aikaa, ku on tullu juotua tota kahvia.

No mutta joo, ei täs kummempia. Huomenna jotain puuhaa, en tiiä viel mitä. Saapi nähä. Kuulemma luvattu sateista ilmaa. En tiiä viittiiks Keskiaikamarkkinoillekaan lähteä, jos kauhean huono ilma siellä. Rintsukoita pitäis kyl ja bikineit mennä metsästämään jostain vaatekaupasta. Se ois hyvä syy mennä, milteinpä pakkokin mennä. Huhhuh ku rintsikat on perseest, ku aina liian pienii. :/ Uusia tartten siis!

Hyvää yötä, Jeesus myötä

kauniita unia

<3:llä Aurelia