torstai, 17. toukokuu 2018

Bloggailua pitkästä aikaa

Heippatihei

Pitkästä aikaa blogin äärellä.

Kuulumisia:

-Masennus on selätetty, nyt pitää varoa ettei tule hypomaniaa tai maniaa. Lääkettä taitaa olla nyt juuri sopivasti.

-Miesrintamalla ei mitään ihmeellistä. Poikaystäväkandidaattia ei oo löytynyt, mut yhen kaa säätöä. "Hengailua". Se taitaa olla sellasta fwb.

-Nauttinut ihanista säistä oleilemalla paljon parvekkeella. Fiilistellyt sitä hyvin paljon. Siellä on nyt pöytä ja tuolit.

-Heittänyt talviturkin pois

-Ei tee tällä hetkellä oikein mitään järkevää. Paja loppui masennuksen takia, mutta nyt ei ole mitään, vaikka on terve. Olisin ehkä halunnut ottaa jonkun avoimen yliopiston kurssin, mutta eipä ois varmaan ollut järkeä siinä rahallisen tilanteen vuoksi.

-Vähän tylsää toisinaan, mutta onhan sitä paljon mitä vois tehä. Sit vaan tuumasta toimeen! Tääkin on yks tekeminen, ni kyl tekemistä piisaa ja jotain saa toteutettuakin jhes.

Kävin muuten eilen minigolfailemas naapurien kaa. Oli kyl hauskaa. Sain yhen kerran yhellä reikään. Se oli siistii kyllä. Tais olla aika sattumaa tosin... Heh. Ennen tuota kävin kirjastossa ja lainailin muutamia kirjoja. Kirjastot on kyl ihania paikkoja. Rakastan kirjojen tuoksua ja sitä kirjapaljoutta. <3

Keskustareissun jälkeen tuli kaveri kyläileen ja hengailtiin kuunnellen musaa. Oli tosi kivaa. Ois tietty voinu keksiä jotain aktiviteettia, mut ei oikein keksitty, et mitä. No menihän se ilta noinkin ja mukavaa oli. :)

Täl hetkellä juon tässä aamukahvia ja kuuntelen Kaj:ta. :DDDD Vaihteeks taas. Ei ookaan hetkeen tullu kuunneltua. Hyvä, että on ollut taukoa siitä.

Tuli herättyä automaattisesti jo ennen viittä. Aikamoista. Heräilin rauhakseltaan ja keittelin kahvit ja tein leivät. Laitoin termoskannuun kahvia ja nyt voinkin sitten pitkin päivää sitä juoda eikä tarvitse jatkuvasti olla keittelemässä.

Mitäs tänään tekisi.... Hmm. Syömään meen ainakin vanhempien luo. Sitä ennen voisi lukea kirjoja. Voisin lukea loppuun muumikirjan "Kometen kommer" ja sitten Suomenusko -kirjaa jonkun verran. Lopuksi jotain ihan hömppää tahi runokirjaa. No tässä kaikenlaista. Sitten vaan lukemaan! :) Kännykkä pois ja lukemista. Jos ei huvita lukee, ni voi kirjoittaa myöskin. Löyty muuten ex-asukkaan kirjoituskone kellarista. Aika siistiä. Jotain hyödyllistäkin jäi asukkailta. Muuten aika rojuu vaan. Oli hauskaa rikkoa yks hyllykkö. Hiton terapeuttista. :P

Nooo mutta juuuu. Hauskaa kevätpäivää itse kullekin!

<3:llä Aurelia

 

maanantai, 9. huhtikuu 2018

Valkoista synkkyyttä

Valkoiset keijut tuovat pelkkää synkkyttä kevääseen tulevaan

Eivät tohdi häipyä

eivät lähde kauas pois

Kato kato kato keiju

Valko valko valkoinen

Luo lumen kesken kevään

Ei tottakaan oo!

 

Synkkyyteeni mieleni mun

ei lumi valaistusta tuo

eivät keijut valoa tuo

vaan valkoista pimeää

 

Kato kato kato keiju

Valko valko valkoinen

Luo lumen kesken kevään

Ei tottakaan se oo!

maanantai, 9. huhtikuu 2018

Kissa ja koiria

Moikka!

Täällä sitä ollaan Piikkiössä hoitamassa kissaa ja koiria heidän omistajansa luona. Asun täällä torstaihin asti. Asunto on oikein mukava ja viihtyisä. Kivahan täällä on olla. Täytyy vaan nyt sitten keksiä jotain tekemistä. Nyt tässä kahvittelen. Mitäs sitten.. Enpä tiedä vielä. Ulkonakin sataa vettä niin ei kauheasti kiinnosta mennä sinne. Muutenhan olisi piristävää käydä siellä. Kaupassakin voisi käydä ostamassa herkkuja, jos vain olisi nätimpi ilma. Ajattelin, että huomenna voisin käydä kaupassa. Tai mikäli tänään on kovin tylsää niin menen jo tänään kauppaan.

Eipä tässä sen kummempia. Torstaihin asti olen tosiaan täällä ja perjantaina onkin tyttöjen ilta muutamien kaverien kaa. Hauskaa! Ne on mun luona ja täytyy järkkäillä kaikkea kivaa sinne. Toivottavasti saadaan saunavuoro. Taloyhtiön systeemi saunan suhteen on vähän epämääräinen niin saunavuorosta ei voi mennä takuuseen.

Nyt täytyy lopetella ja kehitellä jotain tekemistä. Ei tämä blogin kirjoittaminen nyt oikein suju. Ei ole inspiraatiota ajatuksen juoksuun. Oon aika lukossa, sillä masennus on pahentunut. Lopulta se tukkii kaiken luovuuden aallon.

Ajatusrikasta päivän jatkoa!

<3:llä Aurelia

 

keskiviikko, 4. huhtikuu 2018

Vet du vad du gör?

Vet du vad du gör

Kramar sig själv med kalla händer

Djupa är ögona och jo du gör det felt

Du lever inte

 

Vad det menar att leva? Är jag ens här?

Flygar i vinden

hör bara dig och ingen känns sådant som gör mig göra nånting

 

Liten flicka i motorvägen vill bara dö

Ta ett fågel för dina händer

du är inte ensam här

 

Kom kom om du vill

du vill inte vara ensam

du vill inte ens leva utan mig

 

Jag är här och du är där

inte så länge borta är du ej

 

lauantai, 31. maaliskuu 2018

Ilon ja surun kyyneleet

Elämä on vastakohtaisuuksia, mutta useimmiten ne ovat limittyneet toisiinsa. Asiat tuovat sekä iloa että surua, ne ovat molempia, jopa melkein samanaikaisesti. Ihastuminen on surua ja iloa esimerkiksi. Se vaihtelee hyvin suuresti. Välillä on onnensa kukkuloilla ja sitten taas itkettää, kun on niin surkea olo sen takia. Kuitenkin pääosin tunne on ihanaa ja kyyneleet kuuluvat asiaan. Ei se ole niin vaarallista, että on ihastunut. Kyyneleetkin voivat olla huolettomia, voimaannuttavia helpottavia kyyneleitä.

Itkeminen on lohdullista. Se helpottaa oloa, vaikka se vaikuttaakin muiden silmiin todella kurjalta ja on surullista. Se siinä onkin, ettei viitsi julkisesti itkeä, koska ihmisille tulee niin vaikea ja avuton olo. Useimmat eivät tajua, että se voi olla jopa mukavaa, ja useimmiten helpottavaa. Saa edes itkettyä. Onhan sekin jo jotain. Olisi ikävempää, jos olisi surullinen, muttei saa itsestään edes kyyneleitä aikaiseksi.

Äsken ajattelin vielä, että elämä on kurjaa, tylsää ja harmaata eikä mistään saa todellista iloa. Mutta... Mistä sitten pitäisi saada iloa ja eikö voisi pienistäkin asioista nauttia? Tiedän, ettei roskaruoka, herkut, alkoholi tuo todellista nautintoa ja ne lihottavat, mutta nyt voin nauttia "Oikean elämän" huumeista, kuten ihastuminen, blogin kirjoittaminen, ajatukset, aurinko ja moni muu asia. Yhden ihanan asian tajuttuaan voi tajuta, että on hyvin monia muitakin ihania asioita, jotka tekevät onnelliseksi. Äskettäin tajusin, että ihastukseni tekee minut iloiseksi, ja tätä kautta pyörät lähtivät taas liikkeelle ja tajusin kuinka moni muukin asia tekee iloiseksi. Sitä ei vain tajua, kun on jähmettynyt masennuksen pyörteeseen. On aina uudestaan ja uudestaan irroitettava itsensä sieltä psykologisin keinoin. Puhuminen kyllä auttaa. Kun tarpeeksi kelailee, miettii asioita niin tajuaa asioiden oikean laidan ja positiivisuus palaa elämään. Turha jäädä jumiin ikäviin fiiliksiin.

Olen perusluonteeltani aika positiviinen ja yritän aina uudestaan ja uudestaan. Tiedän, että tekemistä kuitenkin lopulta keksii aina. Se voi olla vaikka kuinka typerän tuntuista tahansa, mutta josta saa jotain miellyttävää irti. Esimerkiksi tykkään asioiden järjestelystä, kuten tavaroiden ja pidän asioiden suunnittelusta, kalenteria on kiva täyttää asioilla. Tapahtumia on kiva järjestää myöskin. Olen ikään kuin järjestäjä ja järjestelijä. Pidän asioiden organisoinnista. En olekaan tätä ennen niinkään tajunnut, mutta sellainen olen. Aina oppii uutta itsestään. Sepä se onkin hyvä. Itsetuntemus. Sillä pääsee eteenpäin ja kehittää paremmat selviytymiskeinot, kun tietää mistä saa voimaa ja mikä on merkityksellistä.

Olen parin kuukauden sisällä yhä enemmän ajatellut asioita ja tajunnut miten se helpottaa oloja. Pidän siitä, että voin itsekseni keskustella, avata itseäni kavereille(voi tietty olla puuduttavaa niille ja itsekästä), mutta esimerkiksi tämä blogin kirjoittaminen on mukavaa ja ihan vain itsekseen päässään mietiskely. Blogia ei ole pakko muiden lukea eikä se olekaan se pääpointti vaan se, että saan itse tästä niin paljon irti. Kyllähän se kieltämättä silti jotenkin motivoi, että tämä on näytillä muillekin,. Saa kavereille jaettua omia ajatuksiaan. Ehkä hekin voisivat näistä asioista tajuta jotain uutta, vaikka toisaalta kaikki lähtee itsestä liikkeelle, omasta ajattelusta ja tajuamisista. Ei voi päästä toisen pään sisälle ja itsekin samalla tavalla tajuta.

Olen kehittynyt ihmisenä. Olen ruvennut ajattelemaan enemmän. Aiemmin mun pää oli ihan tukossa ja tyhjä enimmäkseen. En saanut sieltä ulos sitä mitä olisin halunnut. Olin aivan lukossa. Nyt soljuu ajatukset kuin virta joessa konsanaan. Ajattelin, että lääkkeet olisivat tehneet tuon tukoksen päähäni, mutta ei olekaan siitä kyse vaan ihan psykologisista lukoista, jotka saa kyllä auki, kun vain opettelee tai ehkä ihan vain sattuman kautta. En tiedä mikä muutoksen sai aikaiseksi. Ei mitään käryä. Jotain vain tapahtui parempaan suuntaan. Kuinka miellyttävää!

Tulevaisuuden haaveisiini on tullut uusia asioita, kuten mahdollisesti jokin päivä se, että saisi kirjoittaa yhä enempi myös julkisemmin, kuten lehtiin tai kirjaksi asti kaikkea. Minulta kuitenkin löytyy paljon asiaa, ihan vaikka filosofisiakin pohdintoja. Ehkä niitä voisi jalostaa semmoiseen vielä parempaan muotoon, jotta se olisi oikeasti julkaisukelpoista. Tästä on hyvä saada jotain "järkevääkin" aikaiseksi. Tämä blogi on tietysti tämmöistä ihmeellistä itsepohdintaa ja tutkintaa, mutta mikä ettei, kun tässä kehittyy, voisi kirjoittaa myös jotain asiallisempaakin tekstiä. Eipä huono ajatus.

Tässäkin asiassa tulee kuitenkin negatiiviset asiat mieleen. Olisko musta sellaiseen asialliseen hommaan? Entä, jos oon luotu vaan tyhjäntoimittamiseen enkä voi koskaan tienata vaikka rahaa tällä mun ns. lahjalla? Jos tää touhu jää vain tällaiseksi ihme tyhjänpäiväiseksi. Onko tässäkään järkeä? Tai no, samantien voisi kysyä, onko missään? Elämä on yhtä suurta arvoitusta ja voi tuntua hyvin merkityksettömältä. Olennaisin asia onkin tajuta, että pienet purot luovat meriä. Pienet ilot tuovat suuremman onnellisuuden kokonaisuuden, kun niitä vahvistaa. Ja positiivisuuden kehä vahvistaa itseään, kun sitä lujittaa omilla hyvillä ajatuksillaan, positiivisilla tietenkin. Turha pitää itsellään negatiivisa ajatuksia. Ei niitä pidä vahvistaa, siitä seuraa vain, sanonko mitä, no kurjuutta näin nätimmin ilmaistuna. Kehä.

Masennus on pohjaton kuilu(aika perusjuttu). Siihen auttavat lääkkeet, mutta myös itsensä jonkinasteinen tsemppaaminen (kuitenkin loppuen lopuksi), vaikka sanotaankin, että masentuneet eivät jaksa. Onhan sen niinkin, mutta ehkä jossain kohtaa kuitenkin voi taas ruveta tsemppaamaan itseään ja täten esimerkiksi välttää turhat masennusjaksot tai lievittää niitä, jos ne eivät ole vielä äityneet niin pahoiksi kun voisi olla. Positiivinen asenne kunniaan ja yrittäminen, tsemppaaminen voimaan. Ole lempeästi luja ja vahva, voimakas kaikkea pahaa kohtaan. Itsesuojeluvaisto. Älä luovuta yrittämisen suhteen!!! Älä ikinä.

Hyvähän näitä asioita on sanoa... Jos ei vain pysty niin ei pysty. Se on tyhmää. Ei pysty auttamaan toisia loppuen lopuksi paljon yhtään, jos asenteet eivät lähde siitä itse ihmisestä soljumaan ja jos ei kyseinen henkilö tajua asioita itse. Haluaisi niin kovasti auttaa. Joskus jotkin asiat auttavat, mutta suurimman työn joutuu yksittäinen ihminen tekemään oman onnensa eteen. Kaikki ovat todella yksin elämänsä kanssa, niin karua kuin se onkin. "Kukin on oman onnensa seppä". Niinhän se on. Pitää varmasti paikkansa.

"On taottava, kun rauta on kuuma. " Lisää sananlaskuja, ne kun ovat todella hauskoja ja opettavaisia. Niissä on järkeä. On tartuttava hetkeen ja tehtävä asiat silloin, kun ne ovat ajankohtaisia itselle.

Mikä sitten on nyt minulle itselleni ajankohtaista.. Mihin olisi tartuttava.... Konkreettiset asiat ovat vaikeita. En tiedä mikä on nyt se juttu. Jokin tekeminen? Kaikki on tekemistä eikä aina jaksa tehdä. Voimat ovat lopussa. Ei kyllä kannata itseltään liikaakaan vaatia. Tekee sen minkä jaksaa ja apuakin voi ottaa vastaan.

Rauta on kuuma. On tervehdyttävä nyt. On sairasloman aika. Kerään voimavaroja itselleni takaisin, jotta jaksan jatkaa taas. Toisaalta jokainen hetki on arvokas ja on elettävä kuin jokainen päivä olisi viimeinen. Tämä matka on se arvokkain, ei tulevaisuus, vaikka kuinka siellä saisi aikaiseksi asioita. Kenties? Mitä väliä sillä on? Kaikki nämä askeleet, pienet hetket ja yksittäiset päivät vaikuttavat. Kun on hetkessä mukana ja iloitsee asioista, voi huomata, että on elänyt täyttä elämää useamman vuoden ajan ja nauttinut. Aika menee nopeasti ja on turha murehtia tulevaa tai harmitella, jämähtää menneisyyteen. Onneksi aika kultaa muistot. Niin kulunut ilmaisu kuin tuo onkin. Kai se pitää paikkansa? Toivon mukaan.

Olen huomannut, että tämä teksti on ollut aika huonotapaista. Tätä itselleni huonoksi tavaksi muodostunutta "Pitäisi, voisi" touhua. Mutta ei huolta. Ei se ole vaarallista. Tiedänpähän paremmin suuntaviivoja elämälleni ja ne ehkä iskostuvat päähäni taas entistä paremmin. Kertaamalla näitä asioita voi ennen pitkää ryhtyä vahingossa toteuttamaankin niitä. Ajattelu ei ole turhasta eikä asioiden kertaus. Ne loppuen lopuksi siirtyvät käytäntöön. Niin ainakin uskoisin.

Täytyy sanoa, että olen hyvin teoreettinen ihminen, vaikka toisaalta nautinkin fyysisestä työstä. Mutta kuitenkin, jos en voi käyttää aivojani, turhaudun ja "Pää meinaa hajota". Olen työskennellyt hyvin yksinkertaisissa ja puuduttavissa hommissa. Niissä menetän hetkeen tarttumisen, sillä automatisoidun ja teen vain. Ajatukseni vain harhailevat ja nekin helposti alkavat jankkaamaan jotain aivan tyhmiä juttuja. Yksitoikkoisuus siirtyy myös niihin.

Joillekin ihmisille sopii "Aivot narikkaan" -työt. Ymmärrän toki itsekin,.että opiskelun jälkeen(joka on vaatinut keskittymistä) on kiva olla ajattelematta, mutta en siltikään pysty vain nauttimaan ja tarttumaan hetkeen, jos asiat toistuvat liikaa. Siitä on ehkä kyse myös pitkäjänteisyyteni puuttumisessakin. Tarvitsen uutta, erilaista ja monipuolista elämääni. Mutta kuten olen aiemminkin blogissani miettinyt. Onko tästä huonosta piirteestä mitään hyötyä tai tehdä jotain sellaista elämässäni, joka ei vaadi niin kovasti(ainakaan) pitkäjänteisyyttä? Onko se mahdollista?

Onko kaikella tarkoitus? Mielestäni on. Myös näillä huonoilla piirteilläni. Ne yhdessä hyvien piirteideni kanssa, jotka luovat vastapainon huonoille piirteille, luovat kokonaisuuden, joka minä olen ja joka voi olla hyväkin asia. Huonoja piirteitä ei kannattaisi miettiä vaan vahvistaa vain niitä hyviä. Niiden kautta voi löytää sen oikean tien. Turha huomioida turhia asioita, joista saa vain mielipahaa.

Tämmöisiä miettimisiä tähän lankalauantain iltaan. Ensi kerralla voisin yrittää(ehkä? ), kirjoittaa jotain konkreettisempaa. Nähtäväksi jää mitä ja muistanko vielä ajatuksen siitä. Onnistuuko sellainen? Vai meneekö se väkinäiseksi kirjoittamiseks, joka on täynnä pintaraapaisua? "Tulin näin ja voitin". Jaa. Vai niin. No wow jee jee.

Hyvää yötä ja päiviä!

<3:llä Aurelia