torstai, 8. marraskuu 2018

Välillä ihan hepreaa

Moikka moi.

Välillä on elämä ihan hepreaa mulle. Ei vaan tajua pään sisältöä, asioita muutenkaan elämässä. On niin monimutkaista, runsaudenpulaa ja vaikka ja mitä! Oon jo valmiiks pahoillani, että tästä tekstistä tulee ihan huuhaata luultavasti. Ihan jotain höpönlöpöä ajatustenvirtaa. Toisaalta on mun tekstit muutenkin aina sellasia. Nyt täl kertaa ehkä vaan tavallistakin enemmän.

Mitenköhän voi otsikon takana pysyä... Jos on joku tietty otsikko ja sen alla pitää pysyä aiheen niin miten pysyä siinä... Entä jos aiheet onkin liian laajoja ollakseen otsikon sisältöä. Vai pitääkö otsikon olla tarpeeksi laaja ja yleispätevä, jos haluaa, että elämä olisi sen suhteen mahdollisimman helppoa? Liian tiivissisältöinen otsikko on varsin vaikea tämmöisissä teksteissä.

Palatakseni otsikkoon, sen nimeen. Tehdäkseni otsikon sisällöstä todenteolla tekstiä.... Helpoimman kautta, yksinkertaistaen. Kirjoittaminen ja sen tekniset asiat ovat välillä aivan hepreaa. Eilenkin kun mietin romaanin/novellin kirjoittamista. Ylipäänsä kaunokirjallisen tekstin kirjoittamista.... Miten rakenne, juoni, käänteet ja kaikki oikeesti tehdään ja mietitään. Se tuntuu monimutkaiselta. Vissiin olis hyvä hahmotella paperille asioita? Miellekarttoja? Kaikenlaista ranskalaistaviivaa ynnä muuta.

Runoni ovat usein hepreaa sekä mulle että muille. Ne tulevat alitajunnastani. Silloin tarvitseekin fiilistellä siinä kaikkea ja tulkita omalla tavallaan sen asiat. Itse voin miettiä omalta kannaltani mitä alitajuntani minulle kertoo ja muiden alitajunnoista kertoo heidän omat tulkintansa. Lukemalla mystisiä tekstejä voi siis päästä oman pään sisälle ja löytää salaisia tuntoja ja sisältöjä. Avata omaa mieltään. Kunhan ei heti luovuta tekstin suhteen, joka on ihan hepreaa, vaan jää miettimään, fiilistelemään. Voi jopa toden teolla tutustua itseensä, jos siltä tuntuu. Kuitenkin kaikesta mitä lukee, tulee jotain fiiliksiä väistämättä. Joko sitten vaikka "mitä hittoa just luin, ei täs oo mitään järkeä". On siinäkin oma fiiliksensä ja se kertoo ihmisestä aika paljon. Onko kyseessä silloin kyyninen vanhoihin tapoihinsa ja pinnallisuuteen takertunut ihminen? En halua tuomita ketään, mutta toivon, että ihmiset eivät jämähtäisi pinnallisiin tottumuksiin liikaa. Runot eivät ole ihan hepreaa kun niihin paneutuu edes vähä ja suhtautuu avoimin mielin.

Välillä elämä on ihan hepreaa, kuten päänsisältö; alitajunta ja runot, jotka sitten taas heijastavat kyseistä alitajuntaa useinkin. Mutta tätä "hepreaa" oppimalla, siihen perehtymällä, löytää aivan uusia asioita ja kaikki on vähän vähemmän hepreaa. Tietystikään ikinä kaikki ei ratkea, sillä elämä on uusiutuvaa. Pään sisällä tapahtuu uutta, ihminen ei biologisesti jämähdä aivoiltaan vaan ihminen uusiutuu mieleltään myös jatkuvasti.

 

torstai, 8. marraskuu 2018

Uusi päivä huolet peittää

Huomenta.

Tänään sain pitkästä aikaa herättyä oikein aikaisin. Saa olla tyytyväinen itseensä. Heräsin jo viideltä.

Elämä ei ole ollut ihan helppoa viime aikoina sairauden kanssa, sillä syksy on tuonut mukanaan masennuksen tyyppistä oireilua. Onneksi olen silti onnistunut koulua käymään. Muutamia poissaoloja on, mutta parhaani olen silti kuitenkin tehnyt. Tiedän sen. Saanut kaikki tehtävät tehtyä ja ollut perillä asioista. Koulussa on ollut kivaa ja koulukaverit on mukavia.

Eilen illalla vielä oli tosi ankea olo, mutta onneksi tää aamu on alkanut miellyttävästi. Aikaisin herääminen kannattaa. Tulee jotenkin parempi olo. Nyt kun vaan pysyis hereillä eikä menis takas nukkumaan. En kyllä kehtais mennä takaisin pehkuihin. Tiiän, että siitä voi tulla aika kurja olo ja tulee nukutuksi sitten taas paljon. Tuttu kuvio sellainen, liiankin tuttu, joten taidan pysyä vaan hereillä, vaikkei mitään ihmeellistä tekemistä oliskaan.

Tänään olis visuaalisen myyntityön -kurssin tehtävän tekoa. Tarttee ottaa kaupoissa kuvia ja vertailla huonoa ja hyvää esillepanoa ymta liittyen kurssin aiheeseen. Toinen asia mikä tarttee tehä on vakuutusfirmassa käynti. Tarttee viedä korvauspapereita lääkkeisiin liittyen, jotta saa rahaa takas ostoista.

Oikeastaan vois tehä sillä lailla, että nyt kun on aikaa niin menis aamupäivällä vanhempien luo hengailemaan hetkeks ja sit kaupungille hoitamaan asiat ja lopuks illalla koulua. Siinäpä sitä tekemistäkin ois, ettei menis vahingos takasin nukkumaan.

Toivottavasti tästä päivästä tulis hyvä päivä. Kai se on minkälaiseks sen itte tekee.

<3:llä Aurelia

tiistai, 23. lokakuu 2018

Hei arvon lukijat

Tänään oli hyvä päivä ja se toivon mukaan jatkuu vielä nämä seuraavat pari tuntia sellaisena. Olin kaverin luona yötä, kattomassa ohjelmia, nauramassa kuollakseni, tekemässä ruokaa ja saunomassa. Oli tosi kivaa.

Kaverin luota lähdin kouluun, jossa katsoimme 55minuutin videon hehkulamppuhuijauksesta. Oli todella kiinnostava dokumentti kyllä. En voi kiistää. Se sai melko ärhäkälle tuulelle minut.... Inhoan ihmisiä välillä aika paljon. Kaikki epäekologisuus, varsinkin kun se menee ihan yli, on niin oksettavaa. Kulutushysteria esimerkiksi, vaikka itekin helposti saattaa siihen lähteä mukaan. Oravanpyörä ja talouden pyörät mitkä pitää saada pysymään liikkeessä. Mutta. Ei se raha ole kaikki kaikessa todellakaan. Siitä oravanpyörästä kun päästäisiin vähän irti. Käsitettäisiin, että on paljon tärkeämpiäkin asioita ja vähemmälläkin selviää.

Ja ennen kaikkea. Ekologisuus ei välttämättä ole este taloudelliselle kasvulle tai nykyisellään pysymiselle. Tuotteet voidaan tuottaa myös ekologisesti tai ainakin edes ekologisemmin ja myydä sellaisia tuotteita, joissa on jotain järkeä maapallon kannalta, eli ei tyyliin tuhoa kaikkea.... 

Kulutushysteria. Se on kyllä se mitä inhoan!!! Mikä pakko uusia vaatteita esimerkiks on ostaa, kun hyviä löytää myös kirpputoreilta ja ne on ostajalleen kuitenkin uusia. Eikö ihmisiä ota yhtään omastatunnosta, kun päätyvät ostamaan jotain ihan turhaa sanonko mitä.... 

Nyt täytyy lopetella. Meinaa Nukkumatti saapua. Katsoo mitä teen. Piristäydynkö vai menenkö vaan suosiolla nukkumaan. 

Hyviä unia <3 

torstai, 27. syyskuu 2018

Kaiken kaaos - luontokin

Yötä

Elämä on yhtä kaaosta. Kaikki.

Asuntoni on kaaoksen vallassa vähän väliä, vaikka sitä koitankin pitää siistinä. Pääni on entistä enemmän kaaoksen vallassa, kun on sotkuista asunnossa. 

Kun katsoo ulos luontoon, myrskyäviä syksyisiä puita, tajuaa miten hieno asia tuo suuri kokonaisuus nimeltä luonto on. Siellä ei mikään ole ikinä kaaosta tai sotkua, vaikka toisaalta voisi niinkin ajatella. Kaikella on oma tarkoituksensa ja paikkansa. Siellä on aina kaikki hyvin. Luonnossa ei ole käsitystä "sotku". Sotku on täysin ihmisen luoma asia. Sotkuun kuuluu roskat ja meidän hienoihin siisteihin asuntoihin kuulumattomat asiat, kuten lika ja epämääräiset asiat siel sun tääl. 

Kaiken kaikkiaan. Kaikkeen kaaokseen taas herännnenä ja asioita murehtiessa, voi vain katsoa ulos heiluvia puita ja lohduttautua luonnon avulla. Miten kallisarvoinen,huolehtiva ja huoleton se on. Luontoon voi kadottaa huolensa. Tajuaa miten pieniä omat huolet on suuren luonnon rinnalla. Mitä sitä itse kukin ihminen on. Itsensä luontoisia, omanlaisiaan luonnonlapsia ja löytämällä oman luontoyhteytensä, selviävät mistä vain. 

Mitä merkitystä oikeasti on jollain diipillä pään sisäisellä huuhaa psykologisilla epämääräisillä tuntemuksilla? Niitä on turhaa väkisin tuntea ja pelätä. Paras vain elää. Ja jos on huolia, niin kuin mullakin nyt tuntuu olevan joku tuhat ja kaikkea turhaa pa*kaa mitä vois miettiä..... Niiiin. I don't care. Jatkan vaan elämistä hymyhuulin tuntien tuulen tuiverruksen, luonnon ja luonteeni omapäisyyden ja itsekkyyden. Tiukka ote elämästä. Kynsin hampain, hyvin mielin, ilman häpeää ja pelkoa. Niin se on elettävä. Omaa tietään kuljettava. 

 

 

perjantai, 14. syyskuu 2018

Arkea

Heippahei!

Nyt on lähtenyt kunnolla arki käyntiin. Käyn iltaopintoina koulua Turun ammatti-instituutissa. Opiskelen asiakaspalvelua ja myyntiä eli merkonomin tutkintoa. Opiskelu ei toistaiseksi ole ollut erityisen raskasta. Aika rennolta on se tuntunut.

Opintojen lisäksi olen töissä telemarkkinointifirmassa ja kaupittelen luustotuotetta. Se on kivan haastavaa ja tykkään siitä, kun pääsee ilmaisemaan itseään ja kehittymään myyjänä. Joka päivä tulee tietynlaista varmuutta siihen touhuun.

Olen ollut vasta kolme päivää töissä. Ekana päivänä oli vain teoriaa eli ei päässyt soittamaan puheluita, mutta kahtena toisena päivänä paahdoin jo täyttä höyryä myyntipuheita. Ekana päivänä sain kiitettävät kolme kauppaa aikaiseksi wuhuu! Tokana päivänä ei mennyt niin loistokkaasti, mutta sekin ihan hyvin. Sain kaksi myyntiä. Onhan se ymmärrettävää, ettei alussa mene niin hyvin, mitä nyt eka spiikkipäivä oli poikkeus.

Koulun ja työn vastapainoksi koitan rentoutua nähden muun muassa kavereita. Vielä kun saisi liikunnan mukaan vapaa-aikaan ja osaksi arkirytmiä. Tänään koitan vanhempien luona polkea kuntopyörää. Se on aika mukavaa, etenkin, kun on musiikkia harjoittelun tukena!

Kuntoa täytyy parantaa. On kurjaa, kun vähänkin pyöräilee niin on ihan puhki. Se on erittäin epäkäytännöllistä, joten asiaan on tehtävä iso muutos. Vaikka sitten polkemalla vanhempien kuntopyörää. Se on kivempaa kuin lenkkeily.

Musiikkikin ja runoilu täytyy nostaa tärkeäksi osaksi vapaa-aikaa. Eiköhän se tästä pikkuhiljaa. Jos ei muuta niin lauleskelua. Se on helppoa ja matalan kynnyksen toimea. Siihen ei tarvitse tarvikkeita muuta kuin sanoitukset nokan eteen.

Eli koulu, työ, liikunta, musiikki, kaverit ja yhtenä asiana kirjojen luku ja television tölläys. Tällä hetkellä on meneillään Maajussille morsian -ohjelma. Se on kivan viihdyttävä.

No mutta eipä tässä kummempia. Kai tää kaikki tästä vähän tasoittuu. Vielä kun saisi terveellistä elämäntapaa pidettyä yllä. Harmittaa, kun olen aiemmin tuossa ostanut chilipähkinöitä enkä haluaisi syödä niitä, ne kun ovat niin epäterveellisiä ja koitan pyrkiä terveelliseen ruokavalioon. Kai ne on pakko syödä tai sitten tungen ne tyyliin roskikseen. Ei ne oo ku vaan Xtran halpoja sellaisia. Eivätpä paljoa maksaneet siis.

Hyviä jatkoja kaikille, koitan välillä päivitellä blogiakin, mutta fiiliksen mukaan. Nyt kaipasi tätä.

Sydämellä Aurelia