torstai, 26. heinäkuu 2018

Ilta-alakulo; kun itkua ei voi selittää

Nyt itkettää. En tiedä miksi. Ihan vain yleisesti ottaen.

Vähän kaikki tai ei mikään.

Miksi edes itkisi, kun kaikki on hyvin?

Vaan onhan silti melankolia vieraanani aina vaan.
 

tiistai, 26. kesäkuu 2018

Juhannus oli, se tuli ja meni

Hyvää iltaa :)

Juhannus oli, se tuli ja meni. Sitä tuli vieteltyä kavereiden ja kaverin isän ja veljen kanssa. Oli oikein mukavan hulvatonta ja hauskaa! Tuli nautittua saariston luonnosta ja tunnelmasta. Välillä satoi ja myrskysi, mutta toisaalta oli myös aurinkoa ja lämpöä. Ei nyt niin huono juhannussää kuitenkaan kuin olisi voinut olla. Saa olla kiitollinen luontoäidille. Hyvähän se on, että sataakin välillä, oli se milloin vaan. Sateet kuuluu kesään.

Rupesin tässä mietiskelemään, että miten saisin blogistani kiinnostavamman ja mikä ihmisiä oikeasti kiinnostaa? Pitäisikö blogilla olla joku kiinnostava teema? Mikä se sitten olisi? Mulla sattuu olemaan tällainen "Aurelia"-teema. Kerron siis itsestäni ja elämästäni. Toisaalta välillä on myös pohdintaa elämästä. Ikään kuin filosofista pohdintaa. Se on parasta kirjoittelua mielestäni ja saa ajatuksiani virtaamaan ja voi tajuta uusia asioita. Tykkään pohdiskella asioita ja kirjoittaa luovasti kaikkea mitä mieleen tulee. Pitkät ajatusvirrat ovat parhaita, kunnon kohina virrassa. Ei mitään pientä lainehdintaa vaan hurjaa koskenlaskua!

44710430.jpg

Siinäpä vasta mies minun makuuni! Perinteinen suomalainen mies, joka hoitaa perinnetöitä. Uittaa tukkeja. Jos joku sattumalta törmää tuollaiseen mieheen, saa toki tuoda luokseni. :P

Tällä hetkellä mieskuvioihin kuuluu ihan jännää. Tapaan erään sinisilmäisen miehekkään miehen perjantaina. Hän tulee kahville luokseni. Tuntuu olevan mukava ja hauska, rento tyyppi. Hän ei käytä ollenkaan alkoholia. Aika hyvä puoli ihmisessä loppuen lopuksi. Se voi kannustaa itseäkin vähentämään alkoholin käyttöä, jos hengailee ihmisen kanssa, joka ei käytä tuota kyseistä päihdettä.

Tapailin pari kertaa myös erästä toista miestä, mutta häneen ei voinut yhtään luottaa, joten pistin asian jäihin. En vain pitänyt hänen tavastaan hoitaa asioita. Hän lupaili tapaavansa minua tiettyinä aikoina, mutta sitten hänestä ei kuulunutkaan mitään, kunnes vasta pitkän ajan kuluttua. Epämääräistä ja epäluotettavaa touhua. Aiheutti vaan suurta harmistusta minussa. Ei enää ikinä tuollaista touhua keneltäkään tarvitse sietää. Jokin taso kavereissa ja treffikumppaneissakin pitää olla. Karsia ne ikävyyksiä tuottavat ihmiset elämästään.

Asiasta toiseen. Sain luettua kirjaa yllättävän pitkään ja innostuin ihan nautiskelemaan lukuelämyksestä. Keskittymiskyky oli hyvä ja upposin kirjan maailmaan. Luettavana on kirja "Tyttö ja helmikorvakoru". Se alkaa pikku hiljaa olla yhä romanttisempi. Odotan kovasti miten asiat kehittyvät. Enempää ei nyt paljastuksia. Toisaalta uskon, että ihmiset tietävät siitä näitä yleisimpiä asioita, kuten sen, että siinä on romantiikkaa. Ainakin itse olen niin asian käsittänyt ja löytyihän kirja "romantiikka"-osastolta kirjastosta. Kävin eräs päivä Paraisten kirjastosta ja tuli lainailtua muutamia kiinnostavia kirjoja: Eino Leinon -runokirjan, erään toisen runokirjan, yllä mainitun "tyttö ja helmikorvakoru"-kirjan, kaneista kertovan kirjan sekä ruotsinkielisen runokirjan ja näytelmämuotoisen kirjan. Kyllähän lukeminen on mukavaa puuhaa. Mielummin luen kirjoja kuin katson televisiota. Sieltä kun ei kuitenkaan yleensä tule oikein mitään eikä jaksa ruveta seuraamaan oikein mitään. Lukeminen on paljon kehittävämpää ja siinä voi käyttää omia mielikuvia paikoista ja asioista. Luoda sen visuaalisen maailman aivan itse. Kiehtovaa.

Rakastan luonnosta kertovia runoja. Eino Leinolla on hienoja sen aiheisia runoja, joten päätin lainata Eino Leinoa. Muutenkin pidän hänen runoistaan. Niissä on romantiikkaa ja luontoa. Ihanan kaunista kielikuvaa.

Kaikkea kohtuudella. Nyt on paljon aikaa tehdä kaikkea. Täytyy siispä tehdä mukavia asioita ennen koulun alkua. Aina ei tajuakaan miten hienoa on se, että on aikaa. Mutta niin kaikkea vähän, tekee monipuolisesti ja nautiskelee elämästä. Yksinolo ei ole niin ikävää kuin olen pitkään ajatellut ja tuntenut. On kiva puuhailla itsekseen. Saa enemmän tehtyä kaikkea. Yhdessäollessa on oleminen usein aika pitkälti "hengailua". Tietysti voisi puuhailla kaikkea. Ja sepä siis tavoitteeksi, vaikka käydä kävelyillä tai pyöräilemässä. Termari mukaan vaan ja metsälenkeille. Mikäs sen kivempaa kuin  metsäkylpy. Toisaalta sekin on melkein kivempaa ja nautinnollisempaa yksin. Pääsee syvällisemmin sisään luonnon maailmaan kun ei tarvitse keskittyä toiseen ihmiseen vaan omaan olemassaoloon ja luontomaisemaan. En tiedä onko minusta nyt sitten tulossa erakko. Ei suinkaan! Täytyy vain antaa itsekseen ololle aikaa ja mikäs sen helpompaa kuin täällä kotona Paraisilla, kun en oikein tunne juuri ketään. Toisaalta on puput seurana ja nehän ovat parasta seuraa. Eivät höpise turhanpäiväisyyksiä, vaikka siinäkään ei ole mitään vikaa sinänsä, mutta toisinaan on kivempi tehdä oikeasti jotain kuin käyttää aikaansa turhanpäiväisesti. Siinä valuu elämä vähän kaivoon. Hmm. Mikä on elämän tärkein asia? En oikein tiedä. Jotkut väittävät, että nautinto. En siihenkään ihan usko. Se on niin kovin hedonistisen pinnallista. Mielestäni on kiva uskoa ihanteisiin ja elää niiden mukaisesti. Joitain klassisia ihanteita, kuten kardinaalihyveet muun muassa. Ne ovat Aristoteleen keksimiä: viisaus, rohkeus, oikeudenmukaisuus ja kohtuullisuus. Kuulostaa järkeenkäypältä. Kohtuullisuus osuu nyt kovin minun sydämeeni. Taitaa tarkoittaa kultaista keskitietä osittain. Ihana sana ja viittaa siihen, että elää järkevästi, välttäen äärimmäisiä asioita. Se onkin tavoitteeni. Täsmällisesti ottaen se tarkoittaa sitä, ettei ole liiallisuutta tahi puutteellisuutta vaan jotain siltä väliltä. Se on nuoralla kävelyä.

On tärkeää tietää omat arvonsa ja elämänfilosofiansa sekä elämän tavoitteensa ja ihanteet, joita seurata. Se helpottaa elämän hahmottamista ja valintojen tekoa. Olen itse tainnut aika hyvin hahmottaa ne. Minusta on tullut oikeasti aikuinen. En ole enää se teini, joka olen pitkään ollut. Tuntuu, etten voi enää kutsua itseäni "nuoreksi": Se tuntuu väärältä. Olen vain aikuinen. Kun kuuntelee vaikka biisiä "Kaikki nuoret tyypit", ei voi enää samaistua tuohon biisin sanomaan. En halua olla sekaisin vaan haluan elää säntillistä perinteisiä arvoja ja tapoja noudattavaa elämää. Sellaista tervehenkistä. Se tuntuu turvalliselta ja järkevältä. Kävellä pitkin kultaista keskitietä. Oi. Auringon säteiden viitoittamaa kultaista tietä.

Tähän on hyvä lopettaa tämä blogiteksti. Niin uskoisin. Hyvää illanjatkoa ja toivottavasti kukin löytää sen oman elämänsä polun ja elämänsä tarkoituksen. Silloin tietää mitä tehdä elämänsä kanssa ja mitä kannattaa tehdä tällä lyhyellä ajanjaksolla, jota elämäksi kutsutaan. Se on ikään kuin jana, joka katkeaa nopeammin kuin uskoisikaan. Siksi kehotankin ihmisyksilöitä ottamaan jokaisessa hetkessä kaiken irti ja nauttimaan siitä täysin rinnoin. Erittäin tärkeä asia on myös muut ihmiset ja heistä välittäminen. Se on se asia, joka loppuen lopuksi kuolemavuoteella merkitsee usein eniten. Näin olen kuullut ja lukenut. No mutta. Eiköhän elellä mukavan arkisesti ja välillä juhlavasti. Kohtuudella rohkeasti oikeanmukaisuutta noudattaen ja viisaasti. Aristoteles oli viisas mies. Hänen jalanjälkiään seuraten.

Sydämellä Aurelia

 

 

 

torstai, 17. toukokuu 2018

Bloggailua pitkästä aikaa

Heippatihei

Pitkästä aikaa blogin äärellä.

Kuulumisia:

-Masennus on selätetty, nyt pitää varoa ettei tule hypomaniaa tai maniaa. Lääkettä taitaa olla nyt juuri sopivasti.

-Miesrintamalla ei mitään ihmeellistä. Poikaystäväkandidaattia ei oo löytynyt, mut yhen kaa säätöä. "Hengailua". Se taitaa olla sellasta fwb.

-Nauttinut ihanista säistä oleilemalla paljon parvekkeella. Fiilistellyt sitä hyvin paljon. Siellä on nyt pöytä ja tuolit.

-Heittänyt talviturkin pois

-Ei tee tällä hetkellä oikein mitään järkevää. Paja loppui masennuksen takia, mutta nyt ei ole mitään, vaikka on terve. Olisin ehkä halunnut ottaa jonkun avoimen yliopiston kurssin, mutta eipä ois varmaan ollut järkeä siinä rahallisen tilanteen vuoksi.

-Vähän tylsää toisinaan, mutta onhan sitä paljon mitä vois tehä. Sit vaan tuumasta toimeen! Tääkin on yks tekeminen, ni kyl tekemistä piisaa ja jotain saa toteutettuakin jhes.

Kävin muuten eilen minigolfailemas naapurien kaa. Oli kyl hauskaa. Sain yhen kerran yhellä reikään. Se oli siistii kyllä. Tais olla aika sattumaa tosin... Heh. Ennen tuota kävin kirjastossa ja lainailin muutamia kirjoja. Kirjastot on kyl ihania paikkoja. Rakastan kirjojen tuoksua ja sitä kirjapaljoutta. <3

Keskustareissun jälkeen tuli kaveri kyläileen ja hengailtiin kuunnellen musaa. Oli tosi kivaa. Ois tietty voinu keksiä jotain aktiviteettia, mut ei oikein keksitty, et mitä. No menihän se ilta noinkin ja mukavaa oli. :)

Täl hetkellä juon tässä aamukahvia ja kuuntelen Kaj:ta. :DDDD Vaihteeks taas. Ei ookaan hetkeen tullu kuunneltua. Hyvä, että on ollut taukoa siitä.

Tuli herättyä automaattisesti jo ennen viittä. Aikamoista. Heräilin rauhakseltaan ja keittelin kahvit ja tein leivät. Laitoin termoskannuun kahvia ja nyt voinkin sitten pitkin päivää sitä juoda eikä tarvitse jatkuvasti olla keittelemässä.

Mitäs tänään tekisi.... Hmm. Syömään meen ainakin vanhempien luo. Sitä ennen voisi lukea kirjoja. Voisin lukea loppuun muumikirjan "Kometen kommer" ja sitten Suomenusko -kirjaa jonkun verran. Lopuksi jotain ihan hömppää tahi runokirjaa. No tässä kaikenlaista. Sitten vaan lukemaan! :) Kännykkä pois ja lukemista. Jos ei huvita lukee, ni voi kirjoittaa myöskin. Löyty muuten ex-asukkaan kirjoituskone kellarista. Aika siistiä. Jotain hyödyllistäkin jäi asukkailta. Muuten aika rojuu vaan. Oli hauskaa rikkoa yks hyllykkö. Hiton terapeuttista. :P

Nooo mutta juuuu. Hauskaa kevätpäivää itse kullekin!

<3:llä Aurelia

 

maanantai, 9. huhtikuu 2018

Valkoista synkkyyttä

Valkoiset keijut tuovat pelkkää synkkyttä kevääseen tulevaan

Eivät tohdi häipyä

eivät lähde kauas pois

Kato kato kato keiju

Valko valko valkoinen

Luo lumen kesken kevään

Ei tottakaan oo!

 

Synkkyyteeni mieleni mun

ei lumi valaistusta tuo

eivät keijut valoa tuo

vaan valkoista pimeää

 

Kato kato kato keiju

Valko valko valkoinen

Luo lumen kesken kevään

Ei tottakaan se oo!

maanantai, 9. huhtikuu 2018

Kissa ja koiria

Moikka!

Täällä sitä ollaan Piikkiössä hoitamassa kissaa ja koiria heidän omistajansa luona. Asun täällä torstaihin asti. Asunto on oikein mukava ja viihtyisä. Kivahan täällä on olla. Täytyy vaan nyt sitten keksiä jotain tekemistä. Nyt tässä kahvittelen. Mitäs sitten.. Enpä tiedä vielä. Ulkonakin sataa vettä niin ei kauheasti kiinnosta mennä sinne. Muutenhan olisi piristävää käydä siellä. Kaupassakin voisi käydä ostamassa herkkuja, jos vain olisi nätimpi ilma. Ajattelin, että huomenna voisin käydä kaupassa. Tai mikäli tänään on kovin tylsää niin menen jo tänään kauppaan.

Eipä tässä sen kummempia. Torstaihin asti olen tosiaan täällä ja perjantaina onkin tyttöjen ilta muutamien kaverien kaa. Hauskaa! Ne on mun luona ja täytyy järkkäillä kaikkea kivaa sinne. Toivottavasti saadaan saunavuoro. Taloyhtiön systeemi saunan suhteen on vähän epämääräinen niin saunavuorosta ei voi mennä takuuseen.

Nyt täytyy lopetella ja kehitellä jotain tekemistä. Ei tämä blogin kirjoittaminen nyt oikein suju. Ei ole inspiraatiota ajatuksen juoksuun. Oon aika lukossa, sillä masennus on pahentunut. Lopulta se tukkii kaiken luovuuden aallon.

Ajatusrikasta päivän jatkoa!

<3:llä Aurelia