torstai, 4. heinäkuu 2019

Teltassa nukutun yön jäljiltä

Huomenta arvon lukijat (tai mikä vuorokauden aika onkin nytkun luet tätä). 

Sain tänään mukavasti rahaa, n. 500€. Sain maksettua ystävälleni 200€ velkoja ja ehkä saan kohta kaiken myös maksettua vanhemmilleni. Sitten ei olekaan enää velkoja kellekään. Tuntuu kyllä kivalta. Ollu niin pitkään jollain taval velkavankeudessa. 

Nukuttiin kullan kaa viime yönä teltassa. Aika viileä ulkona, mutta otimme vaikka kuinka paljon peittoja ja kaikkea lämmikettä telttaan niin oli ihan mainion lämmin. Ei hytistyttänyt paitsi sitten, jos piti nousta vuoteesta pois, niin kuin esimerkiksi aamulla.

Keittelin aamukahvit ja toin telttaan termospullossa. Aika tunnelmallista ja mukavaa. Vähän heräilin yöllä, mutta ei se mitään. Varmasti teltassa nukkumiseen tottuu. Ensi yönäkin sitten taas sinne. Ei viitsi hetkessä taas siirtyä sisälle, kun ollaan nähty vaivaa peitteiden roudaamisessa.

Muttajoo. Mitäs tässä tapahtunut ja mitä kuuluu. Oli mökkireissu kavereiden kanssa. Oli ihan tosi kivaa! Olen myöskin kirjoittanut tehnyt bujoa eli bullet journalia. Sitä ei kyllä aina tule tehtyä niin aktiivisesti, mutta turha ottaa paineita ja stressiä siitä. Se on kuitenkin ihan harrastejuttu.

Mulla on tossa pari avoimen ammattikorkeakoulun ilmaista kurssia, mutta valitettavasti en ole oikein saanut tehtyä mm. sen takia, että se on vapaaehtoinen ja ryhtiä ei ole vaan elämään syntynyt. Olisi varmasti parempi opiskella sitten, kun on muutenkin arkea.

Aion muuten syksyllä muuttaa poikaystävän luo Viitasaarelle. Jatkan merkonomin opintoja oppisopimuksen muodossa. Siitä saa sitten palkkaakin. Se on kyllä järkevää, vaikka aluksi tuntui, että pitäisi käydä opinnot Turussa loppuun, mutta onhan toi oppisopimus tosi hyvä idea.

Täytyy nyt vielä maksaa yksi velka pois vanhemmille. Ja sitten rupean puuhailemaan mitä nyt keksinkään. Voisi vältellä päiväunien ottamista, sillä päivä menee niin ihan hukkaan. Tulee niin paljon otettua päikkäreitä ja se on ihan turhaa. Nyt vain pakolla on ylhäällä... Onhan se tosi vaikeeta, kun jos ei huvita tehä oikeen mitään erityistä ja alkaa vaan väsyttää mitä ikinä tekeekin. Illalla mennään kuntosalille. Täytyy sitten olla jotenkin pirteänä ja reippaana. 

Semmosta. Hyvää päivän jatkoa itse kullekin!

<3:llä Aurelia

 

maanantai, 13. toukokuu 2019

Heiburallaa

Täällä mää asustelen luonnon helemassa nyt loppukevään ja koko kesän ajan, kunnes koulu taas alkaa tuolla kaukaisuudessa Varsinais-Suomen kehdossa: Turussa. Olen siis järvien saartamana järvisessä Suomessa keskellä tätä maata, jota kotimaaksi kutsutaan. Paikka on nimeltään Viitasaari ja se sijaitsee Jyväskylästä pari tuntia pohjoiseen. Uskoakseni noin suunnilleen pari tuntia, ellen ihan väärässä ole? Tai no, oikeastaan vain 1,5h varmaan... En tästä oikein varmuudella osaa nyt sanoa.

Mulla on alkaneet kesätyöt. Sain ihan viime tipassa yllärinä kesätöitä. Olin ihan asennoitunut, etten tekisi mitään kesätöitä ja opiskelisin vaan avoimen AMK:n kahta kurssia, mutta kävikin niin, että mulle soitettiin telemarkkinointifirmasta ja ehdotettiin työhaastattelua ja niinpä sainkin sitten hyvin jouhevasti kesätyön itselleni. Totta kai tienaaminen tuolla alalla ei ole mikään itsestäänselvys, sillä vaikka onkin pienoinen takuupalkka niin loput joutuu sitten itse vaan myymällä hommaamaan, loput tienestit. Eli on provisiopalkka. Siinä onkin sitten haastetta, mutta uskon kyllä, että mun taidoilla ja oppimiseni tuotoksena onnistun kyllä ihan mukavasti myymään tuotteita. Tavoite olis varmaan jopa 6 myyntiä päivässä. Sitten lopulta. Kai silläkin jo jotain tienaa. Ja voihan sitä välillä tehä vaikka lauantaisinkin töitä, kun siihen kuitenkin on mahdollisuus. 

Töissä koitan saada myytyä luonnonkosmetiikkaa. Ei ole tuo työsarka ihan helpoimmasta päästä. On todella tehtävä vaikutus mahdolliseen asiakkaaseen ja taivutettava hänet ostamaan tuote, kunnes hän vain myöntyy ja sanoo "Hyvä on. Voisin tilata tuota tuotetta. Eihän siinä ole jatkopakkoa?" Tuo kysymys. "Eihän siinä ole jatkopakkoa?" ymt. tuollaiset kysymykset ovat hyvä merkki siitä, että asiakas voi hyvinkin ostaa tuotteen, jos hän kertaa kiinnostuu sen verran. Tänäänkin olisin saanut myytyä eräälle henkilölle, mutta hänen mielestään butillo olikin liian pieni, jotta hän maksaisi sen hinnan, mikä sillä on. 

No. Ei siitä työstä sen enempää, mutta ihan voin kyllä sanoa, että viihdyn siellä ja on mukava pomo ja rento ilmapiiri. Tänäänkin opin oikein mukavasti uutta. Pomo oikeastaan sanoi eräästä asiasta, joka muutti aivan kelkkani suunnan joten nyt voi alkaa kauppa sujumaan paljon paremmin, kun sain tuon asian kuulla suoraan sanottuna. 

Semmosta.

No mutta. Palataan nyt tähän hetkeen mistä nautin paraikaa. Pääsin siis töistä kello puoli neljä eli samaan aikaan poikaystäväni kanssa. Käytiin kaupassa ja sitten tultiin ruuanlaittoon tänne torpalle mettän keskelle. Kahvit juotiin höpöteltiin ja nyt olenkin sitten yksin yläkerran ullakkohuonessa; eli tällainen ihan vaan kammari täällä. On ihanaa, että on oma rauhallinen paikka kaikenlaiseen puuhasteluun, etenkin juuri tämmöiseen luovahkoon toimintaan, kuten kirjoittelu. Voisin sanoa, että tämmöinenkin kirjoittelu; blogimuotoinen, on varsin luovaa, koska tässä päästän itsestäni ulos asioita ja luon uutta. Hyvinkin moni asia elämässä on luovaa. Vaikka ihminen kokisi olevansa hyvin epäluova niin kyllä loppuen lopuksi kukin aina luo jotain uutta. Ja sehän se on sitä luovuutta omalla tavallaan. Toisaalta asian voi käsittää hyvin monin eri tavoin. On monentyyppistä luovuutta. Taiteellista, loogista, käsityöhenkistä. Vaikka mitä, mutta kyllä varmasti kaikki ovat joltain osa-alueelta luovia edes jollain tavalla. Jos näin ajatellaan, on myöskin ajattelu ja sen julkituominen, ulostuominen omasta päästä, tietyllä tavalla myös luovaa. Yksikin kaveri ei ehkä koe olevansa luova, mutta toisaalta hän osaa hyvin ilmaista itseään vaikka facebookissa kirjoittelun muodossa. 

Blogin kirjoittelu on mukavan helppoa. Siinä voi vapaasti ilmaista itseään eikä tarvitse stressata esimerkiksi siitä, että onko sillä jokin syvällisempi tarina taustalla. Jos taas kirjoittaa jotain kaunokirjallista tekstiä, tulee siinä helposti tietynlainen stressi siitä, että miten se juoni kulkee ja mikä on tarinan idea. Johonkinhan tarinan on myös päätyttävä ja milloin se päättyy. Yksi seikka on myös se, että saako pitkäjänteisesti jatkettua tarinaa.

Olen hyvin lyhytjänteinen ihminen. Se täytyy ihan suoraan tunnustaa, hyvät lukijat. Uskon kuitenkin, että pystyn kehittämään sitä esimerkiksi nykyisen työni avulla. Kun vain menen aina sinne, kun täytyy mennä ja pidän tästä rutiinistani kiinni. Meillä on poikaystäväni tavoite(oikeastaan pakko) käydä kaksi kertaa viikossa kuntosalilla. Siinäkin on sitä pitkäjänteisyyttä, varsinkin kun harras tavoitteeni on laihduttaa. Se, jos mikä vaatii kärsivällisyyttä ja aikaa( ja kalorien minimointia). 

Siitä laihdutuksesta ja ihan ruokavaliosta vielä..... Olen nyt pyrkinyt jättämään hiilareita vähemmälle. On tullut huomattua, että ne turvottavat pahasti. Syön siis proteiinia, kasviksia, rasvaa(hyvälaatuisia mielellään), marjoja ja jonkin verran hedelmiä(ei kuitenkaan jatkuvasti niitä kaikkein makeimpia, joissa eniten energiaa ja kaloreita): Esimerkkinä makeimmista hedelmistä on viinirypäleet. Nehän ovat oikein herkkuhedelmiä, joten ne voi säästää sitten herkutteluhetkiin. 

On mukavaa huomata, ettei maha ole enää juurikaan turvonnut. Heti kun vähän söin (ihan vähän) perunamuussia, huomasin pientä turvotusta. Onneksi en sitä sen enempää lapannut suuhuni. Rahkaa söin marjoilla tuossa aamusella, ja täytyy sanoa, että kyllä se piti hyvin nälän poissa. Ihan sopivan kauan. Kun tuli kunnon nälkä, olikin aika syödä salaattia ja jotain proteiinipitoista, kuten lihaa. Tänään oli salaattia ja jauhelihaa pippurilla. Hyvin yksinkertaista, mutta hyvää. Ei hiilareita kuin hyvin pieniä määriä tietysti kasviksissakin on, mutta ei niiden käyttöä tarvitse sen kummemmin tarkkailla. Kasviksia voi syödä hyvin huolettomasti. Seuraavana marjoja ja sitten myös hedelmiä. Proteiinit ja rasvat ovat hyvin tärkeitä myös, mutta niitä huomattavasti vähemmän. Tietty lihakset tarvitsevat proteiinia, etenkin siinä tapauksessa, jos treenaa lihaksia. Jos ei oikein kuluta energiaa eikä treenaa lihaksia vaikkapa niin proteiinia ei kauhean paljoa edes tarvitse. Siinä tapauksessa, jos elää ihan passiivista elämää niin voi hyvinkin pärjätä pitkälti hyvin pienellä annoksella proteiinia ja rasvaa ja syö vain paljon kasviksia. 

Semmoista tällä kertaa. Oli mukava kirjoitella kaikkea ja purkaa vähän sydäntäänkin. Selvisi vähän itselle, että mitä on tässä mietiskellyt. Avasi tavallaan noita pään ajatuksia "Paperille". Ne saivat täten selkeän oman muotonsa ja jäivät johonkin ylös. Eivät vain heilu pääkopassa ja kuin myrsky riehu siellä saaden aikaan levottoman vaikean olon. Usein ajatukset jäävät vain pyörimään päähän. Etenkinikävät ajatukset tulevat iltaisin mieleen helposti, kun on pimeässä. Onneksi iltaisin vierelläni on rakas poikaystäväni, joka vie synkät ajatukset kauas ja on hyvä nukahtaa ja turvallinen olo. 

Nyt rupean ehkä kirjoittelemaan runoja. Jos saisin itsestäni sen verran tämän kirjoittelun päätteeksi ulos. Luovuuden eteen tarvitsee nähdä myös vaivaa ja tehdä töitä, vaikka tuntuu, että inspiraatio vain tulee, kun on sen aika. Mutta ei se niin pelkästään ole. Sepä se. Se pitää vain hyväksyä. Tietysti on ihanteellista, kun on inspiraatio ja sitäkin voi viljellä, kun ne keinot oikein keksii. Luonnossa kävely, elämän hienojen asioiden ja kauniiden asioiden fiilistely ym. voi saada aikaan inspiraatioita.

Kiitos ja hyvää yötä ja huomenta itse kullekin.

<3:llä Aurelia

 

 

 

tiistai, 2. huhtikuu 2019

Jospa ois toivoa?

Hei. 

Sain äsken jonkin positiivisen ajatuskulun tehtyä itselleni. Se on jo jotakin, kun viime aikoina olen ollut tosi masentunut. Jopa siinä määrin, että olin päivystyksessä kaksi kertaa käymässä. 

Ajattelin äsken Youtubea käyttäessäni, että miksi mun elämä menee näin, en oo saavuttanu mitään ja noi ja noi on ja menestynyt toikin jne. MUTTA. Sitten jostain syystä sain muokattua ajatuskulkua(tuntu iha mahtavalta aikaansaannokselta). Ajattelinkin sen sitten niin, että "Eihän se ole minä, me ollaan kaikki yksilöitä. Kaikilla on oma tiensä ja kaikille tapahtuu sattumalta niin eri asioita. Ja oonhan mä ollut tähänkin asti aika onnellinen, vaik välil vaikeeta ja vaikka en oo tavallaan mitään ihmeellistä saavuttanut. " Siis, että ei voi verrata itseään muihin mitenkään ja ihan turha. On vain nautittava muiden aikaansaannoksista esimerkiksi ilman kateutta ja ymmärrettävä täten jotain todella hienoa. On ollut pitkään vaikea nauttia muiden hienoista asioista, kun on vertaillut itseään muihin. Viime yönäkin näin unta taas mun siskosta ja siinä toistui se perus teema, että hällä meni tosi hienosti ja hän oli suosittu kaikkien sukulaisten keskuudessa ja vaikka mitä, ja ite olin ihan surkee vaan. 

Ei mul mitään muuta ihmeellistä asiaa ollut. Halusin vaan ton asian ilmaista tänne. Saavutus tämäkin, että saa tänne kirjoiteltua. Ehkä asiat alkaa taas etenemään ihan pikku hiljaa. Toivon mukaan..

Kiitos ja hyvää elämän kulkua 

<3:llä Aurelia

 

sunnuntai, 10. maaliskuu 2019

Untitled

tiistai, 5. maaliskuu 2019

Tasaista tappavaa, painetta piinaavaa

Moikkamoi

Olen ollut viime aikoina hyvin stressaantunut asioista. On koulujuttuja, laulutuntia, sitä sun tätä ja muuta. Oikeasti mulla ei ihan mahdottomasti ole kiireitä, mutta kun olen vielä kuitenkin kuntoutumassa niin asiat tuntuvat aika raskailta edelleen. Olo ei myöskään ole ollut vieläkään kauhean hääppöinen. Sen näkee siitä, että on usein hyvin itkuyliherkkä ja ei vain jaksa paljoa kerrallaan. Välillä tuntuu, ettei mikään ole kivaa. Kun joku sanoo "tee jotain mukavaa, kivoja juttuja", voi vain miettiä mitäköhän se on... Tuntuuko oikeasti mikään kauhean kivalta tänä päivänä? Jokaisen asian ankeuden tajuaa välittömästi, sen, että miten tylsiä ja ankeita kaikki asiat ovat. Mieli värittää täten asioita omalla värillään. Tai, sanotaanko, että haalistaa pahasti.

Nyt voin siis myöntää olevani EDELLEEN masentunut. Kuinka masentavaa se onkaan itsessään. Olin jo aiemmin luullut päässeeni siitä eroon, mutta joko se on ollut kokoajan tuolla vähän jossain(olihan sitä ennen jouluakin hyvin paljon) tai sitten tullut nyt uudestaan. Mutta luulenpa vain, että sitä on ollut vähän kokoajan. Siihen vain sitten tottuu eikä tajua, että olotilat eivät ole normaaleita. 

Arjen stressi ei auta mitenkään masennukseen. Vain varmasti pahentanut sitä tässä viime aikoina. On asiat tuntuneet entistä synkemmiltä.

On kuin jonkinlainen ison iso solmumytty olisi sisälläni painamassa minua kohti lattiaa ja synkistämässä mieleni. Siinä on todella monta asiaa ja se on kerääntynyt vain epäonnistumisten myötä entistä suuremmaksi iän myötä. Lopulta ei näekään muita kuin negatiivisia asioita omassa itsessään ja elämässä. Loppuen lopuksi tämän huonon olon tuo sairauden lisäksi ihan vain psykologiset syyt. Kaikki vastoinkäymiset, epäonnistumiset(ne etenkin)! Epäonnistumiset ovat pistäneet itseluottamukseni aivan nolliin ja mua pelottaakin ihan hirveästi tuleeko mun elämästä yhtään mitään. Koska kyseessä on laaja-alainen tuntemus, joka päässä tuo järjen tilalle vaan synkän "psykoosin"; jonka asioihin ei ole siis uskomista, asia liittyy varmasti kuitenkin biologiseen tautiin, tähän mun kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Jos mieliala olisi hyvä, yleinen energiataso hyvä kaikin puolin, asiat onnistuisivat ja jaksaisin vain puurtaa ja tehdä asiat niin kuin muutkin. 

Mun fiiliksiä tekemisen suhteen kuitenkin kokoajan nykivät vanhat huonot kokemukset ja muistot niistä. Tulee tunne, että kannattaako edes yrittää mitään, kun ei kuitenkaan onnistu(tullut tehtyä tämäkin asia tuhat kertaa eikä vieläkään onnistu. ) Tekee välillä vaan mieli luovuttaa kokonaan. Pahin muoto siitä on tietysti itsemurha, mutta sitä en todellakaan halua. Elämä on lahja. 

Voi ollakin, että tämä koko metodi(Mikä lienee), jonka avulla olen pitkään yrittänyt tehdä asioita, on aivan väärä. Onko näkökulmani väärä ja miten saisin kelkan menemään täysin siihen suuntaan mihin sen pitäisi? Olisiko meditaatio avain asioiden hoksaamiseen? 

Yksi asia mikä mua erityisherkkänä ihmisenä erityisen paljon ahdistaa on paljous, runsaudenpula ja kaamea ärsykepaljous. Haluan keskittyä aivan muutamiin asioihin kerrallaan ja silloin mulla ei saa olla mitään muuta edes ympärillä. Asioiden tekeminen projektiluontoisesti on kiehtovaa. Pintaraapaisua ja vähän ton ja tän asian tekeminen on kamalaa. Miksi ei tehdä niitä muutamia asioita, joista oikeasti tykkää niin hyvin kuin vain pystyy ja nauttien keskittyen? 

Somen otan taas esille runsaudenpulassa. Se heittää jatkuvasti niin paljon kaikkea ärsykettä, että tuntuu, että pää hajoaa. Voisi pitää some-taukoa, mutta.... Sitten olisi toisaalta ulkona monista eri asioista. Jos vain käyttää tiettyjä palveluja siellä? 

Kaaos ei ole minua varten vaan yksinkertaisuus ja järjestelmällisyys tietyllä tavalla, tai no joo, lähinnä yksinkertaisuus. 

Miksi joitain asioita on niin kovin vaikea tehdä? Ei mahdollisesti löydy motivaatiota? Miksi ei? Ei koe elämässään kauhean merkitykselliseksi asiaksi ja sydäntä lähellä olevaksi. On epävarma siitä onko se se juttu. 

Olen nyt tätä alavalintaakin tarkastellut, vaik enhän mä sais taas jättää kesken yhtään mitään... Mun kohdalla ei ole kyse oikeastaan välttämättä siitä, että onko oikea ala vai ei vaan, että en oo löytänyt sitä oikeaa tapaa kokea ja asennoitua opiskeluun. Ja löytänyt sisäistä todellista motivaatiota. Mua pusketaan vaan ulkoapäin eteenpäin, mut itse en jaksa oikeastaan taaskaan paljon yhtään. 

Tässä jotain pohdintoa.. Sekavaa, tiedän.