Iltaa.

En rakasta facebookia ihan aina... Alkaa tympiä sen tuijottelu. Siellä muka ihmiset ovat olemassa, mutta se on vain bittiavaruutta, tyhjä kasvoton paikka todellisuudessa. Se ei oikeasti kauhean paljon auta mua elämässä. Se mikä auttaa on ihmisten näkeminen todellisessa elämässä ja keskittyminen kaikenlaiseen tekemiseen. On NIIIN turhaa vilkuilla alvariinsa facebookia ja silti sitä teen. Aijai. Nyt kyllä! Mites ois facebook-lakko? Olisko se valtava hämmennys kavereille, jotka on tottunu mut siellä näkemään? Enpä tiedä. Täytyis varmaan kokeilla. Facebook lakko alkaa, än yy tee NYT. Pidän sen sunnuntaihin asti. Saas nähä onnistuuko, voin tänne tilittää sit miten menee.... :)

En rakasta ilkeyttä. Ilkeys ja ilkeät ihmiset ovat aivan jostain. Ne saavat vain sut itkemään ja voimaan pahoin. Viimeks eilen illalla mulla pyöri mielessä eräs inhottava asia, jonka kaverini oli sanonut mulle(tai no siis ex-kaveri)... Kysyin häneltä milloin voisimme nähdä ja haluaaks hän nähä. No olihan se mun omakin vika, ku kysyin sellast, mut sit hän vastas: "En halua. " Mieleni pahoitin aika hitosti.... Tuntuu edelleen ihan paskalta. Mietin mikä mussa on niin vikana ja pielessä, ku mun seura ei kelpaa... :( En rakasta suoraan puhumista, jos vaihtoehto on olla ilkeä samalla. Kai tollases tilantees voi jotenkin toisinkin käyttäytyä? Kait?

En rakasta sotkua. Se on kamalaa, kun kaikki on hujan hajan ja varsinkin kun pupujen puruja on ihan joka paikassa eikä niit sit oikeastaan ees kuitenkaan jaksa siivota. Koitan rauhoitella itseäni sotkun suhteen ja ajatella, että se nyt vaan kuuluu elämään eikä sillä ole niin väliä, jos ei ole mitään kunnianarvoisia vieraita käymässä. Tietty, jos jotkut juhlat ois tulos tai vanhemmat tulos käymään, niin puunaisin tän iha tiptopiksi. Arvaa uskonko tota itekään. :D En oo tiptop-ihminen vaan hyvin suurpiirteinen. Mun pikkusisko sit taas on mun vastakohta: Neuroottinen perfektionisti. 

En rakasta hikoilua. Se on ihan kamalaa etenkin, kun huomaa sen hajun, joka itsestä lähtee tai tuntee sen hien tunnun kainaloissa ja tietää jotenkin, ettei se ole dödöä vaan hikeä enemmänkin. Hyi hyi..... Onneks on suihkut ja dödöt olemas(ja kevyet viileät vaatteet).

En rakasta..... mässyttämistä. Hyi. Inhoan sitä. Jotkut ihmiset tekee sitä, kuten yksi kaveri teki aina koulun ruokalassa sitä ja mä en pystyny hädin tuskin keskittyyn sen puhumiseen, ku kuulin vaan kunnon "MÄSSYNMÄSSYN" äänen sen suusta, kun sillä oli suu auki syödessä. Hyh hyh, hyvät tavat kunniaan!

Lopettelen nyt kuitenkin kirjoittelua. Huomenna alkaa työharjoittelu ja tänään pitää mennä ajoissa nukkumaan. Jatkan "Rakastaa, ei rakasta"-listojen kirjoittelua toiste. 

Aamulla saatan kirjoittaa uniblogin, jos vain jaksan, kerkeän ja muistan. :)

Hyviä öitä pirpanat ja kauniita huomenia!

<3:llä Aurelia