Heippa.

Eipä tule uni. Rupesin avautumaan avopuolisolleni ja itkinkin kaikenlaista. Tekee todella hyvää välillä itkeä. Tuntuu, että tunnelukot avautuvat ja mielikin avautuu lukostaan hetkellisesti. Höpisin kaikenlaista kullalle ja sitten jatkoin avautumista ja pohdiskeluja wa:ssa. Hohoijaa. Meni lopulta vähän sekavaksi. Nyt onkin hyvä hetki sitten kirjoitella tänne. Ehkä voisi olla jotain vähän selkeämpää ajatusta.

Mietin olisiko buddhalaisista opeista apua elämässäni. Se, että keskittyisin ympärilläni vallitseviin asioihin ja eläisin hetkessä paremmin. En murehtisi turhaan vaikka tylsyyttä. Se on aivan typerää.

Välillä, varsinkin iltaisin, kuolemanpelko astuu esiin aika voimakkaana. Silloin tuntuu todella synkältä ja tulee myös kaikenlaisia eksistentiaalisia ajatuksia ja murheita. Vaikka se, että miten turhaa ja yhdentekevää kaikki on lopulta, kun kaikki kuitenkin päättyy. Olemme vain osasia yhteiskunnan rattaissa. Tuntuu, että elämässä pitäisi olla joku korkeampi tavoite, jokin henkinen päämäärä eikä vain pinnallisuuden huipentuman turhuus. Miksi olla maanpäällä vain materian ja konkretismian takia?

Henkisyys... Uskon Jumalaan, mutta toisaalta suhtaudun hyvin uteliaasti muihinkin uskontoihin kuin kristinuskoon. Uskonnot opettavat erilaisia hienoja asioita elämästä, vaikka uskonnoissa on myös pahoja asioita tai ehkä se ei liity itse uskontoon vaan siihen miten ihmiset ovat uskontoa käyttäneet hyväkseen tai muokanneet siitä huonoja asioita, kuten ristiretket. Niiden ei olisi tarvinnut ainakaan olla väkivaltaisia ja epäreiluja. Paremminkin uskonnon esittelyä.

Mutta niin. Aiempaan ajatukseeni palatakseni. Tylsyys ei välttämättä ole niin huono asia, sillä silloinhan elämä kulkee hyvin hitaasti, kun ei tee mitään. Ja voihan silti loppuen lopuksi olla tyytyväinen vaikkei tekisikään mitään erityistä. Vähän niinkuin Scandinavian music groupin biisissä: "Olen onnellinen nainen. En tee mitään en. " Onnellisuus ei vaadi paljoa, mutta elämän hyvyys on tärkeää tajuta. Se miten onnellisuus löytyy hyvinkin pienistä ja yksinkertaisista asioista. Luonto, valot, varjot, värit, elämän mielenkiintoisuus ja sisältö ja moni muu.

Mua usein vaivaa se, etten tiedä asioista tarpeeksi tai etten muuten vain ole tyytyväinen itseeni. Miksen sitten olisi? Eikö ole sekin turhaa, että vaivaa tuollaisilla asioilla päätään? Elämässä ja maailmassa on niin paljon ikävempiäkin ja suurempia asioita, joten omat turhat itsetunto-ongelmat eivät ole mitään siinä. Ja sitä paitsi. Siitä ei ole mitään hyötyä eikä nuo asiat pidä edes paikkaansa. Mutta, vaikka nyt ja usein tajuaisi tämän asian niin miten sen saisi deletoitua huolenaiheista? Miksi se nousee vähän väliä silti pintaan? Miten se pitäisi käsitellä?

Elämässä voi keskittyä hyvin erilaisiin asioihin oman fiiliksen ja kiinnostuksen mukaan. Elämässä on niin paljon kaikkea. Ei kaikkea voi tehdä eikä lukea, Totta kai pitää tehdä sen mukaan mikä itsestä tuntuu oikealta. Ei muuten siinä ole mitään mieltä. En tee asioita miellyttääkseni ketään vaan tehdäkseni itseni onnelliseksi ja tyytyväiseksi.

Mutta. Eikö silti olisi tarpeen muuttaa jotain, jos ei ole tyytyväinen itseensä? Mitä se sitten olisi?

Miten puhua paljon, jos ei puhututa? Miten lukea asioista, jotka eivät kiinnosta? Eihän siinä ole mitään järkeä.

Mutta. Elämässä voi silti kehittyä henkisesti ja löytää isompia, laajempia holistisia oppeja, kokonaisuuksia, jotka voivat auttaa erillisten pienempien asioiden kehittämisessä. Tuohon voi auttaa esimerkiksi meditaatio ja mindfullness. Mutta minkään ei pidä tapahtua pakolla. Niin eivät asiat mene.Täytyy löytää syy asioille ja mielenkiinto tehdä niitä. Ilman motivaatiota asiat eivät luonnistu.

Olemisen sietämätön keveys. Se on kirja. Tajusin myös ehkä mitä se tarkoittaa oikeasti. Mielestäni se on sitä, että miten helppoa ja kepeää elämä oikeasti on. On monia tapoja elää elämäänsä ja onhan se lopulta aika nautintoa ja niin kuin aiemmin kaverilleni kirjoitin, hupiajelua. Elämä on helppoa, kun sen oivaltaa. Onhan se usein toki myös työtä ja haasteita, mutta ne eivät ole mahdottomia asioita, suhtautumistapa vain vaikuttaa. Tietysti on ongelmia. Suuria ja pieniä. Vastoinkäymisiä, mutta suhtautumistapa jälleen kerran vaikuttaa teemmekö niistä suuria vai pieniä ja pääsemmekö niistä eroon. Vastoinkäymisten kohdalla täytyy paljon nähdä vaivaa päästäkseen niistä eroon. Omalla kohdallani on ollut masennusta ja toisenlaisiakin mielenterveysongelmia. Toisaalta niille ei voi paljoa, mutta.... Niihin voi kuitenkin vaikuttaa näkemällä vaivaa ja suhtautumalla mahdollisimman positiivisesti, vaikka ongelmia on eikä usko riitä. Uskoisin, että positiivisuus on maailman tärkeimpiä asioita. Sen avulla voi saavuttaa vaikka mitä eikä elämä kaadu vastoinkäymisiin tai harmittaviin asioihin. Nekin ovat kuitenkin vain ohimeneviä. Turha on jäädä niihin jumiin.

"Pessimisti ei pety". Niin. Tuo on hyvä lähtökohta asioille. Silloin, kun ajattelee noin ei tule ikäviä yllätyksiä vaan asiat ovat joko sitä mitä pessimismissään ajatteli tai mukava yllätys. Suosittelen siis kaikille tuota asennetta, mutta se ei siltikään poislue positiivisuutta elämässä. On hyvä pitää itsensä Naantalin aurinkona ja löytää hyvät puolet asioissa ja ihmisissä. Elämä on liian lyhyt jumitettavaksi kurjuudessa ja epäonnessa. Kaikkien täytyy itse löytää onnensa ja ehkä sekin vaatii työtä.Kaikki vaatii loppuen lopuksi vaivannäköä. Helpolla ei elämässä voi päästä millään tavalla. Aina ongelmat löytävät kunkin luo jollain tavalla, mutta eri asia miten niihin suhtautuu. Positiivisuus on hyvä lähtökohta onneen!

Onnellisuuden avain: Positiivisuus.

(Jos noin voi väittää. Ovathan asiat sentään niin kovin monimutkaisia yksinkertaisuudessaan. )

Miksi elämä siis mielestäni muka on sietämättömän kevyttä?

Kun keskeiset asiat elämästä tajuaa, muuttuu se helpoksi kuin heinänteko. Ex-poikaystäväni taisi todella tajuta hyvin paljon, sillä hän sanoi, että elämä on helppoa. Hän kertoi iltaisin ajatelleensa hyvin paljon kaikkea. Mullakin oli sitä lapsena, mutta jossain kohtaa mieleni sulkeutui jollain tavalla. En tiedä mikä siihen vaikutti, kenties psyykelääkkeet? En tiedä vaikuttavatko ne niin. On se varmaan täysin mahdollista.

Ongelmani onkin tällä hetkellä se, että miten saan taas huomenna pääni, mieleni pidettyä auki ajatuksille, etten vain jumittaisi mitäänsanomattomuudessa päässäni? Miten ajatus kulkisi kuin vettä vaan? On usein niin tyhjä mieli. Joidenkin mielestä se ehkä on hyvä asia, mutta itseäni se usein harmittaa. Tätä asiaa täytyy kyllä miettiä. Haluan niin kovin paljon oppia elämästä ja mietiskely on hyvä avain siihen.

Mitenköhän sitä nyt sitten saisi unta? :D Hohoijaa. Aamulla olisi herättävä aikaisin ja ajattelin heti aamusta käydä juoksulenkillä. Nyt ajatukset laukkaavat kuin villit hevoset. Inspiraatio on huipussaan. Ehkä pitäisi vika yö, kun voin valvoa ennen koulua, valvoa vähän ja nauttia ajattelusta ja inspiraatiosta.

Mutta nyt. Siirryn muihin puuhiin. Toivottavasti tämä teksti toi uutta ulottuvuutta minuun. Ei ainakaan ollut perushöttöä niin kuin yleensä. Hyvä siirtyä toiselle tasolle.

Hyvää yötä ja huomenta sekä päivää ja iltaa niille, jotka tätä lukevat

<3:llä Aurelia