Moi.

Tuntuu, että kaikki menee päin jotain.... Eroamme avopuolisoni kanssa, muutan Paraisille ja mulla ei ole mitään paikkaa missä jatkaa arkeani. Onneksi huomenna on sentään etsivän nuorisotyön ohjaajan aika. Ehkä siitä olisi jotain apua. Toivon mukaan.

Olen nyt ollut Paraisilla vanhempieni luona, sillä hoidan muuttohommia. Vuokrasopimus on allekirjoitettu ja pitäisi vielä hoitaa muutamia muitakin asioita, kuten vuokravakuustilin perustaminen. Muutossa kyllä riittää muutenkin työtä. Vähän meinaa kaatua kaiken tämän ongelmaisen elämän alle. Tuntuu, ettei mistään ikinä tule mitään ja vois vaan hypätä saman tein jonnekin junan alle, ku on niin epätoivoista. Nojoo, en oikeasti todellakaan tee mitään tuollaista, mut välil tuntuu, ettei mun elämässä ole mitään mieltä ja, että miksi olen edes olemassa, kun musta ei oo mitään hyötyä yhteiskunnalle tai millekään muullekaan.

En tiiä miten jatkan ja kaikki on synkkää... No en ihan masentunut ole, mutta saapa nähä mitä tästä tulee....

Toivottavasti teillä lukemaan sattuvilla menee paremmin. Tsemppiä teiän elämiin!

<3:llä Aurelia