Heipparallaa.

Nyt menee sitten jo taas paremmin. Eron tuska on vähän helpottanut, ainakin toistaiseksi, kunhan sitä ei jatkuvasti mieti. Ja jatkoa elämään ja arkeen on kyllä luvassa. Kävin juttelemassa etsivän nuorisotyön ohjaajan kanssa ja siitä paikasta irtosi kyllä paljon apua elämän suunnitteluun ja jatkoon.

Käyn marraskuun lopulla vielä juttelemassa ohjaajan kanssa ja sitten tammikuussa olisi tarkoitus pajatoiminnan alkaa. Kuulostaa varmasti monista aika ankealta ja yhdentekevältä touhulta, mutta suhtaudun siihen positiivisesti, hyvillä mielin. Siellä pääsee tekemään monenlaisia asioita, kuten käsitöitä, siivousta, ruuanlaittoa. Kaikenlaistahan luovaa siihen toimintaan kuuluu. Todella hyvänä puolena siinä on se, että ohjaajia on kaksi ja pajalaisia vain kahdeksan eikä mitään yli kymmentä. Ohjaajilla on paljon paremmin aikaa keskittyä yksilöihin. Se on kuitenkin tärkeää. Jos vaikka rupeaa kutomaan villasukkia niin on joku, jolla on aikaa neuvoa siinä. Olisi hienoa oppia neulomaan paremmin. Onhan se hauskaa. Usein vain tulee mutkia matkaan, kuten silmukoita tippuu ja siinä vaiheessa onkin sitten ihan ulalla, että mitäs nyt....

Muutto on 25.päivä tätä kuuta ja siihen ollaan valmistauduttu nyt hieman. Äitin kanssa käytiin tänään uudella kämpällä siivoilemassa. Ensi viikonloppuna tuomme Savonlinnasta ex-avopuolison kanssa mun puput uuteen asuntoon, ja äiti lupasi käydä sitten tulevalla viikolla hoitamassa niitä, kunnes sitten lauantaina on muutto sinne pupujen luokse. :)

En malta odottaa, että pääsee muuttamaan. Muutto on rankkaa, mutta sitten kun vain saa tavarat sisälle asuntoon ja pääsee asettelemaan niitä omille paikoilleen niin johan on riemu irti. Sitten voi sisustaa ja nauttia uudesta alusta.

Aika paljon on muuten viime vuosina tullut muutettua. En tiedä onko se kauhean hyvä asia. Ei kai se huonokaan. Tietysti siinä on aina oma hommansa. Seuraavaksi sitten tänne Paraisilla. Tällä hetkelläkin olen täällä hengailemassa vanhempieni luona. Täällä on kiva olla, kun ei tarvitse kavereiden nurkissa lojua. Kuitenkaan kavereilla ei mitään vallan suuria asuntoja ole, joissa saisi toden teolla valloittaa oman tilan. Vanhempien luona mulla on kuitenkin oma huone, johon voi asettautua.

On muuten taas sitten vuoden ankein vuodenaika. Tuskin kunnon talvea tuleekaan, ainakaan Paraisille juurikaan minkäänlaista. On kuitenkin ihan rannikkokaupunki ja meri vaikuttaa ilmastoon täällä. Sää on sateinen: tihuttaa, välillä sataa reilummin ja on synkkää ja pilvistä. Pistää vähän mielen matalaksi, mutta vaikka sää onkin kurja, pitää silti muistaa ulkoilla ja nauttia luonnosta. Se piristää, vaikka kuinka synkkää olisikin.

Nojoo, mutta eiköhän tässä tämän päivän kirjoittelut ollut. Kirjoittelen sitten taas, kun sen aika tulee. Hyvää päivänjatkoa!

<3:llä Aurelia