Kai sitä vois aloittaa siitä, että oon ihastunut.

Hänt en oo koskaan edes tavannut. Tinderissä tuli matchi hänen kanssaan ja nyt ollaan sit juteltu hänen kaa aika tiiviisti facessa. Mukava tyyppi ja valtavan symppis. Jännittää katoaako ihastus ja miltä tuntuu sitkun nähdään, käydään treffeillä ja kun edes tiedä onko hän kiinnostunut musta. No näkeepähän sitten mikä on fiilis ja tilanne, kun nähdään ihan livenä. :) Ja voihan aina olla kaverikin, kun on kyseessä noin muksa tyyppi. :)

Tää tyyppi on suomenruotsalainen. Voi olla, että se luo jotain omanlaistaan viehättävyyttä kans häneen, vaikken haluais tollasen pinnallisen asian vaikuttaa mihinkään, mutta kyllä se väkisin. Ruotsinkielestä oon tykänny aina. Se on kiva kieli, joten ei mikään ongelma se, että pitää jutella hänen kanssaan lähinnä ruotsinkielellä. Hän ei osaa juuri ollenkaan suomenkieltä niin ruotsi on siispä se kieli, jolla puhumme.

Juttelimme viime yönä, eli vuoden vaihduttua toiseksi, puhelimessa ensi kertaa. Oli kyllä mielenkiintoista ja erittäin jännittävää. Kun hän soitti mulle, löi sydän tuhatta ja sataa, ja hengittäminen oli vaikeeta. Taitaa olla todellinen ihastuminen kyseessä. Jännitystä ei vähentänyt se, että kielihän oli tietysti sitten ruotsi. Käytin kyllä silti muutamia suomenkielisiä sanoja, koska hän tuntuu vähän sitäkin kieltä ymmärtävän. :) Enpä sitten tiedä miten paljon, mutta kaippa sen ajan kuluessa huomaa.

No, mutta se siitä. Taidan muutenkin höpistä ihastuksesta vähän turhan paljon parille kaverille. :3 Täytyy rajoittaa. Mitäs muuta mun elämään kuuluu.... No. Joulu oli ja tuli. Vietin sitä perinteisesti ja mukavasti vanhempien luona. Siellä oli siskot ja mummukin. Oli ihan kivaa, mutta ei kyllä kauaa jaksa lojua vain perheen luona. Heidän luonaan jostain syystä nukuttaa aina niin valtavasti. Siellä on unettava tunnelma. Ihan vaan tekis mieli nukkua. Ei ihme, että he vetävät niin paljon kahvia siellä. Ehkä heitkin väsyttää. :D

Oli muutamat välipäivät ennen synttäripäivää ja synttäritupareita. Synttäripäivän "aattona" kävi vanhemmat ja mummu juomassa kakkukahvit. Exäkin oli siinä mukana, sillä hän on ollut luonani majailemassa tässä jonkun aikaa joulun jälkeen. Itse synttäripäiväksi oli pakko myös keksiä ohjelmaa ennen varsinaista biletyspäivää, jotenka menimme parin parhaimman ystävän kanssa vähän yökyöpeilemään. Kävimme ravintolassa syömässä ja sitten siirryimme baariin ja niissähän tuli sitten käytyä muutamassa. :D Seuraavana aamuna oli pienoinen krapula ja täytyikin vähän huilia ennen synttäritupareiden siivoiluja. Pikku hiljaa perjantain 29.päivä iltana alkoi luokseni lipua kaveriporukkaa ja aloittelimme juhlintaa. Täytyy sanoa, että tuli liikaa juotua, mutta hauskaa silti oli. Luotani siirryimme lähikapakkaan. Se taisi olla virhe, sillä olin jo aika huiskeessa. Olisi pitänyt siinä kohtaa jarrutella, sillä huonohan olo baarissa sitten tuli.

UV:n juhlinta sujui osaltani rauhallisesti, sillä olin päättänyt, etten juo tippaakaan alkoholia ja siinä sitten onnistuinkin, mistä olen varsin ylpeä. :) Onneksi oli tosi hyvä seura ja kivaa. Ei edes haitannut, ettei juonut alkoholia. Silti oli tosi hauskaa ja mukavaa. Yöllä en tosin saanut unta ja se oli rasittavaa. Nukahdin kunnolla viimein aamulla kahdeksan jälkeen ja herätys oli yhdeltätoista jo. Eipä ollu hääppönen olo, kunnes otin päikkärit tuossa hetki sitten. Nyt lipitän kahvia. Ehkä tää päivä tästä uuestaan alkaa nyt sitten. :)

Kivaa uutta vuotta 2018 lukijoille!!! Ootte kivoja, ku jaksatte lukea mun tekstejä. Arvostan. :)

<3:llä Aurelia