Iltoja iltoja, buenas noches

Tämä vuosi on lähtenyt mukavasti käyntiin, vaikka olinkin vuoden vaihteessa kipeänä. Nyt kuitenkin on uudet tuulet ja uusi alku.

Tyhjä taulu, joka täyttää; puhdas pöytä, jota näyttää.

Luovuus on kukoistuksessaan. Masennus ei tunnu enää masennukselta eli sitä ei enää taida edes olla.

Runoilu vei mun aatteet synkät

huuhtoi kuiluun

synkkään pohjaan mutaiseeen

 

Luovuus luonnostaan

Oi luova hulluus

oi luova nerokkuus

Se mitä sinä olet

kaunis hullu mieletön

 

Lennät lailla kyyhkyjen tuolla

ikkunallein istahtaen

lausut korvaan sanat hellät

Ota tämä kukka

älä anna kuihtua

kastele

Anna aurinko

anna tähdet minulle

Anna kuu

Oi taivainen lumous

ihmeellinen taival

kun tiedän, että löydän sinut

Juurtesi alta

Pilvien takaa

Kävelet vierellä hipihiljaa keinuen

hattuasi nostaen ja ojennat

Ojennat minulle kaikki kukat

joita maailma sisällään kantaa

puiden oksilla

lehtien juurilla

roikkuen

pystyssä

Ne ovat.

 

Kuitenkin kun silmäs avaat katsot minuun runos tavaat

Ymmärrän mitä kaipasin

ymmärrän mistä haaveilin ja minne takaisin halusin

 

Haluan pyörteeseen värikkääseen                  entisaikojen kauniiden lomaan

                                            Romanttisten aikojen musiikkeihin

Valovoimaisiin saleihin

Valoisiin persooniin

 

Hiljaisiin hetkiin kanssas sinun.

 

Miten voisikaan loppua tää kauniimmin kuin menneiden aikojen toiveisiin?

Vehreisiin maalaismaisemiin

Kukkasten tuoksussa kävelemiseen

Maalaismaisemaa ihailemaan

päädyimme yhdessä toviksi

Hiekka allamme

rahisi

 

Ihanaa on tää elämä tää, kun oikein sen oivaltaa itse ja taivaltaa kultaista tietä, valoisaa mieltä, mukanaan vie.

Kiitos ja näkemiin

ens kerralla ehkä jotain normaalia tekstiä.. :D

<3:llä Aurelia