Täällä mää asustelen luonnon helemassa nyt loppukevään ja koko kesän ajan, kunnes koulu taas alkaa tuolla kaukaisuudessa Varsinais-Suomen kehdossa: Turussa. Olen siis järvien saartamana järvisessä Suomessa keskellä tätä maata, jota kotimaaksi kutsutaan. Paikka on nimeltään Viitasaari ja se sijaitsee Jyväskylästä pari tuntia pohjoiseen. Uskoakseni noin suunnilleen pari tuntia, ellen ihan väärässä ole? Tai no, oikeastaan vain 1,5h varmaan... En tästä oikein varmuudella osaa nyt sanoa.

Mulla on alkaneet kesätyöt. Sain ihan viime tipassa yllärinä kesätöitä. Olin ihan asennoitunut, etten tekisi mitään kesätöitä ja opiskelisin vaan avoimen AMK:n kahta kurssia, mutta kävikin niin, että mulle soitettiin telemarkkinointifirmasta ja ehdotettiin työhaastattelua ja niinpä sainkin sitten hyvin jouhevasti kesätyön itselleni. Totta kai tienaaminen tuolla alalla ei ole mikään itsestäänselvys, sillä vaikka onkin pienoinen takuupalkka niin loput joutuu sitten itse vaan myymällä hommaamaan, loput tienestit. Eli on provisiopalkka. Siinä onkin sitten haastetta, mutta uskon kyllä, että mun taidoilla ja oppimiseni tuotoksena onnistun kyllä ihan mukavasti myymään tuotteita. Tavoite olis varmaan jopa 6 myyntiä päivässä. Sitten lopulta. Kai silläkin jo jotain tienaa. Ja voihan sitä välillä tehä vaikka lauantaisinkin töitä, kun siihen kuitenkin on mahdollisuus. 

Töissä koitan saada myytyä luonnonkosmetiikkaa. Ei ole tuo työsarka ihan helpoimmasta päästä. On todella tehtävä vaikutus mahdolliseen asiakkaaseen ja taivutettava hänet ostamaan tuote, kunnes hän vain myöntyy ja sanoo "Hyvä on. Voisin tilata tuota tuotetta. Eihän siinä ole jatkopakkoa?" Tuo kysymys. "Eihän siinä ole jatkopakkoa?" ymt. tuollaiset kysymykset ovat hyvä merkki siitä, että asiakas voi hyvinkin ostaa tuotteen, jos hän kertaa kiinnostuu sen verran. Tänäänkin olisin saanut myytyä eräälle henkilölle, mutta hänen mielestään butillo olikin liian pieni, jotta hän maksaisi sen hinnan, mikä sillä on. 

No. Ei siitä työstä sen enempää, mutta ihan voin kyllä sanoa, että viihdyn siellä ja on mukava pomo ja rento ilmapiiri. Tänäänkin opin oikein mukavasti uutta. Pomo oikeastaan sanoi eräästä asiasta, joka muutti aivan kelkkani suunnan joten nyt voi alkaa kauppa sujumaan paljon paremmin, kun sain tuon asian kuulla suoraan sanottuna. 

Semmosta.

No mutta. Palataan nyt tähän hetkeen mistä nautin paraikaa. Pääsin siis töistä kello puoli neljä eli samaan aikaan poikaystäväni kanssa. Käytiin kaupassa ja sitten tultiin ruuanlaittoon tänne torpalle mettän keskelle. Kahvit juotiin höpöteltiin ja nyt olenkin sitten yksin yläkerran ullakkohuonessa; eli tällainen ihan vaan kammari täällä. On ihanaa, että on oma rauhallinen paikka kaikenlaiseen puuhasteluun, etenkin juuri tämmöiseen luovahkoon toimintaan, kuten kirjoittelu. Voisin sanoa, että tämmöinenkin kirjoittelu; blogimuotoinen, on varsin luovaa, koska tässä päästän itsestäni ulos asioita ja luon uutta. Hyvinkin moni asia elämässä on luovaa. Vaikka ihminen kokisi olevansa hyvin epäluova niin kyllä loppuen lopuksi kukin aina luo jotain uutta. Ja sehän se on sitä luovuutta omalla tavallaan. Toisaalta asian voi käsittää hyvin monin eri tavoin. On monentyyppistä luovuutta. Taiteellista, loogista, käsityöhenkistä. Vaikka mitä, mutta kyllä varmasti kaikki ovat joltain osa-alueelta luovia edes jollain tavalla. Jos näin ajatellaan, on myöskin ajattelu ja sen julkituominen, ulostuominen omasta päästä, tietyllä tavalla myös luovaa. Yksikin kaveri ei ehkä koe olevansa luova, mutta toisaalta hän osaa hyvin ilmaista itseään vaikka facebookissa kirjoittelun muodossa. 

Blogin kirjoittelu on mukavan helppoa. Siinä voi vapaasti ilmaista itseään eikä tarvitse stressata esimerkiksi siitä, että onko sillä jokin syvällisempi tarina taustalla. Jos taas kirjoittaa jotain kaunokirjallista tekstiä, tulee siinä helposti tietynlainen stressi siitä, että miten se juoni kulkee ja mikä on tarinan idea. Johonkinhan tarinan on myös päätyttävä ja milloin se päättyy. Yksi seikka on myös se, että saako pitkäjänteisesti jatkettua tarinaa.

Olen hyvin lyhytjänteinen ihminen. Se täytyy ihan suoraan tunnustaa, hyvät lukijat. Uskon kuitenkin, että pystyn kehittämään sitä esimerkiksi nykyisen työni avulla. Kun vain menen aina sinne, kun täytyy mennä ja pidän tästä rutiinistani kiinni. Meillä on poikaystäväni tavoite(oikeastaan pakko) käydä kaksi kertaa viikossa kuntosalilla. Siinäkin on sitä pitkäjänteisyyttä, varsinkin kun harras tavoitteeni on laihduttaa. Se, jos mikä vaatii kärsivällisyyttä ja aikaa( ja kalorien minimointia). 

Siitä laihdutuksesta ja ihan ruokavaliosta vielä..... Olen nyt pyrkinyt jättämään hiilareita vähemmälle. On tullut huomattua, että ne turvottavat pahasti. Syön siis proteiinia, kasviksia, rasvaa(hyvälaatuisia mielellään), marjoja ja jonkin verran hedelmiä(ei kuitenkaan jatkuvasti niitä kaikkein makeimpia, joissa eniten energiaa ja kaloreita): Esimerkkinä makeimmista hedelmistä on viinirypäleet. Nehän ovat oikein herkkuhedelmiä, joten ne voi säästää sitten herkutteluhetkiin. 

On mukavaa huomata, ettei maha ole enää juurikaan turvonnut. Heti kun vähän söin (ihan vähän) perunamuussia, huomasin pientä turvotusta. Onneksi en sitä sen enempää lapannut suuhuni. Rahkaa söin marjoilla tuossa aamusella, ja täytyy sanoa, että kyllä se piti hyvin nälän poissa. Ihan sopivan kauan. Kun tuli kunnon nälkä, olikin aika syödä salaattia ja jotain proteiinipitoista, kuten lihaa. Tänään oli salaattia ja jauhelihaa pippurilla. Hyvin yksinkertaista, mutta hyvää. Ei hiilareita kuin hyvin pieniä määriä tietysti kasviksissakin on, mutta ei niiden käyttöä tarvitse sen kummemmin tarkkailla. Kasviksia voi syödä hyvin huolettomasti. Seuraavana marjoja ja sitten myös hedelmiä. Proteiinit ja rasvat ovat hyvin tärkeitä myös, mutta niitä huomattavasti vähemmän. Tietty lihakset tarvitsevat proteiinia, etenkin siinä tapauksessa, jos treenaa lihaksia. Jos ei oikein kuluta energiaa eikä treenaa lihaksia vaikkapa niin proteiinia ei kauhean paljoa edes tarvitse. Siinä tapauksessa, jos elää ihan passiivista elämää niin voi hyvinkin pärjätä pitkälti hyvin pienellä annoksella proteiinia ja rasvaa ja syö vain paljon kasviksia. 

Semmoista tällä kertaa. Oli mukava kirjoitella kaikkea ja purkaa vähän sydäntäänkin. Selvisi vähän itselle, että mitä on tässä mietiskellyt. Avasi tavallaan noita pään ajatuksia "Paperille". Ne saivat täten selkeän oman muotonsa ja jäivät johonkin ylös. Eivät vain heilu pääkopassa ja kuin myrsky riehu siellä saaden aikaan levottoman vaikean olon. Usein ajatukset jäävät vain pyörimään päähän. Etenkinikävät ajatukset tulevat iltaisin mieleen helposti, kun on pimeässä. Onneksi iltaisin vierelläni on rakas poikaystäväni, joka vie synkät ajatukset kauas ja on hyvä nukahtaa ja turvallinen olo. 

Nyt rupean ehkä kirjoittelemaan runoja. Jos saisin itsestäni sen verran tämän kirjoittelun päätteeksi ulos. Luovuuden eteen tarvitsee nähdä myös vaivaa ja tehdä töitä, vaikka tuntuu, että inspiraatio vain tulee, kun on sen aika. Mutta ei se niin pelkästään ole. Sepä se. Se pitää vain hyväksyä. Tietysti on ihanteellista, kun on inspiraatio ja sitäkin voi viljellä, kun ne keinot oikein keksii. Luonnossa kävely, elämän hienojen asioiden ja kauniiden asioiden fiilistely ym. voi saada aikaan inspiraatioita.

Kiitos ja hyvää yötä ja huomenta itse kullekin.

<3:llä Aurelia