Moikkamoi

Joskus on ihan plääh olo... Mikäköhän siihen auttais... Luulenpa, että jossain käyminen. Koko päivän olen ollut vaan kotona lukuunottamatta pikaista kauppareissua autolla. Ei ole ihme, että on ankea olo. Tosin kyllähän maanantai päivänä voi myöskin vaikuttaa. Rankkaa, vaikkei olekaan mitään arkea.

Tein bujoa. Tajusin, että en osaa keskittyä kauhean usein tekemään rauhassa, täydellisyyttä tavoitellen asioita. Edelleen, vaikka manioista ja hypomanioista on aikaa, on kauhea kiireen tunne aina. Se on kauhean raskasta kyllä. Pistää ihan itkettämään, kun se tuntuu niin ahdistavalta...

Niskat ja naama juuri jämähtivät. Luullakseni se on jotain psyykkisfyysistä oireilua. Ehkä muuttostressiä ja siitä johtuvaa niskojen jännitystilaa, joka heijastuu kaikkialle muuallekin. Tää on myös tosi inhaa. Pilaa fiiliksen ihan. Ehkä ois tarpeen maata piikkimatolla tai jotain. Rentoutua.

Taitaa mennä nyt ihan valittamiseksi, mutta joskus näinkin. Ei vaan ole ruusuilla tanssimista olot eikä fiilikset aina. Kauhea väsymyskin iski nyt, vaikka oonkin juonut kahvia kohtuullisen paljon. Valivali.....

Mietitääs nyt kuitenkin jotain positiivista!

Muutto lähestyy.

Meen saaristoon kaverin kaa muinaistulien yön aikoihin.

Oon löytänyt luovuutta sisältäni pitkästä aikaa, jopa blogia oon nyt kirjotellut. Ja tulipa kitaraakin soiteltua ja lauleltua, kun olin tulevassa asuinpaikassani.

Mulla on kivoja tavaroita, omaisuutta. Kirjat ja muut niin tärkeitä.

Oon saanu luettua kirjoja. En kauheella nopeudella, mutta silti.

Tein bullet journalia äsken. Siit tuli hienompi ku aiemmin. Se kokoajan kehittyy paremmaksi.

Pakkaaminen sujuu ihan mukavasti.

Mulla on herkkuja kotona, mut toisaalta kuitenkin suuri usko siihen, että pääsen 55kg:n painoon vielä tässä lähiaikoina. Kun muutan, aloitan uudella paikkakunnalla taas kuntosaliharjoittelua ja voisin välillä käydä uimassakin. Herkkuja vähemmälle ja terveellisiä herkkuja tilalle. Ja superterveellistä ruokaa! Ei turhaa energiaa. Kyl mä pystyn siihen!!! Ei kaappeihin turhaa höttöä jne.

Mutta nyt. Aika siirtyä muihin tekemisiin ja maailmoihin. Kiitos blogi, kun olet olemassa. Tuntuu, että naamakipukin katosi. Vielä niskat ovat kipeät, mutta kaikki tällainen terapisoiva touhu auttaa fyysisiinkin vaivoihin. Tulee kirjoittamisesta suorastaan hymy huulille.

Kiitos kiitos.

<3:llä Aurelia