Moi.

Katsoin Gilmoren tyttöjä ja söin suklaata ja join kahvia. Kahvia on edelleen, mutta jokin voima työntää mua eteenpäin opiskelemaan ruotsia. Olin melkein jo luovuttanut sen suhteen. Ajattelin, että keskeytänkin kurssin tai teen myöhemmin kokeen, mutta mutta. En mä voi luovuttaa! Pakko jaksaa jatkaa!! Ei tää oo tuhottoman vaikeeta ja rakastan ruotsinkieltä. Täytyy vaan nyt heittäytyä flow:n ja unohtaa kaikki muu. Se on paras tapa mulle, että uppoudun johonkin. Silloin kaikki mitä tekee, on upeeta. Totta kai ruotsinkielikin on työtä, vaikka siitä tykkääkin. Tässä testataan juurikin motivaatio. Jos ei pysty opiskelemaan kotona vapaaehtoisesti ruotsia niin miten pystyisi yliopistossa. Kuitenkin yliopistossa mennään ikään kuin harrastuksen puolelle. Opiskelu on niin omaehtoista ja siihen pitää uppoutua, syventyä. Pyrin siis siihen nyt!!

Kiios vuodatus.net , kun olet olemassa. Asiat aina selkiytyy ja voimaannun kirjoittamisesta. Jostain syystä juuri blogiin kirjoittaminen miellyttää. Voi olla avoimesti mitä on ja muut voivat samaistua(tai olla samaistumatta). Mutta mua voi ymmärtää, tuntea paremmin, kun lukee tekstejä. Tää blogi on mua varten, ystäviä varten ja tuntemattomia. Kaikki saavat tästä toivon mukaan jotain.

Kiitos kiitos ja hyvää päivänjatkoa ja joulun odottelua!

<3:llä Aurelia