Aamu puiden takaa sarastaa

yölle kääntää selkänsä

 

Orastava aurinko kylmän yön peittoaa

Tekee sen aivan viattomaksi

korjaa tuhot yön

 

Pakkanen kun nitistänyt kukan on päivän kauniin

 

 

Huomenia.

Paras hetki kirjoittaa blogia on miltei näin aamutuimaan. Kello on 6.17. Mikäs sen parempi hetki "raapustella". On jopa yllättävän virkeä olo ja jaksais vaikka mitä!

Aina ei ihan näin ole. Moni aamu on mennyt ihan nukkuessa. Nyt varsinkin, kun ei ole koulua eikä harrastuksia on rytmi aika kadoksissa kaiken kaikkiaan.

 

Aloitin päiväni soittamalla teräskielistä kitaraa sormet kipeinä. Tuntuu hyvältä heti aamuvirkeyksissään tehdä vaikka mitä asioita ja ihan yhtäkkiä. Tarttuu vaan kitaraan ja soittaa niitä näitä. Ihan niinkin kehittyy soittotaito ja näppäryys ja kitaratuntemus, kun soittaa vaan, mitä vaan. Siitä on turha vääntää turhia paineita ainakaan. Rämpyttelee ja soittaa laulaa sitä sun tätä.

On ihana herätä, kun on niin valoisaa jo heti ennen kuutta jo! Tuntuu mahtavalta. Ei ole läheskään niin tuskaista kuin marraskuun synkkinä aamuina, kun sataa vaan vettä ja on pimeetä.

Ei ole sen kummempaa sanottavaa nyt, jospa avaisin sanaista arkkuani tuossa hetken päästä ja jossain muualla.

Hyvää perjantaita ja viikonloppua!

<3:llä Aurelia