Moikka arvon lukijat,

mulla on nyt mennyt paremmin kuin hetkeen ja tuntuu, että pystyn vaikka mihin. Sinänsä ihan hyvä, mutta joudunko taas pettymään itseeni, jos johonkin ryhdyn? Se tässä tietysti jännittää vaihteeksi.

Puolisolla loppuu pian työt ja jäämme hyvin pienirahaisiksi. Olen ajatellut perua aikeeni hakea opiskelemaan ruotsia yliopistoon, sillä onhan  se epärealistista... Ei ole varaa matkustaa tuota väliä, joka on yhteensä varmaan jotain 150km, kun edestakaisin kulkee. Sen sijaan, haluan viedä meitä eteenpäin, ja jotta voisimme asua tässä omakotitalossa, haen opiskelemaan lähihoitajaksi oppisopimuksella. Saisin täten palkkaa opiskelujen ajalta.

Toivon, että ajatukseni toimisi ja saisimme olla taasen vakavaraisia myös puolison töiden loputtua. Emme haluaisi myöskään muuttaa keskustaan asumaan, kun olemme täällä maalla asumaan tottuneet.

Haluan myös, että puolisoni saisi puolestaan huilia ja viettää vaikka mukavan lomailukesän. Ei olisi yhtään pahitteeksi hänelle, luullakseni. Minä tienaisin ja hän elelisi rauhallisia kesälomapäiviä, kuten minä olen monet viime kesät tehnyt.

 

Aloitin Nutrilett -dieetin tyylisen dieetin, johon sisältyy osin Nutrilett- tuotteita, mutta osin myös ihan melko normaalia ruokaa. Dieettiini kuuluu kaloreiden laskemista ja mahdollisimman pieniä päivittäisiä kalorimääriä. Pitkin päivää pieniä kalorimääriä ja siihen lisäksi, aion alkaa liikkumaan enemmän, ainakin käymällä salilla ja lisäämällä jonkinlaista muuta liikkumista, kuten kävelyä ja ulkoilua.

Iltaisin on pahimmat mieliteot. Tekisi mieli lappoa kaikenlaista hyvää suuhunsa. Nytkin meillä olisi kotona Domino-keksejä, lohta, sipsejä ym... Kauheasti tekisi mieli, mutta mieli tavoitteessa vaan. Kivempi kesälläkin harppoa bikineissä uimarannalla, kun ei tartte häpeillä itseään niin paljon. Ja olo on varmasti parempi. Olo kevyempi ja mieli kirkkaampi.

Nyt taitanee olla aika mennä nukkumaan, joten lopetan kirjoittamiseni tähän.

Hyviä unia, hyvää yötä.

<3:llä Aurelia