Heippa.

Ajattelin pitkästä aikaa vähän raapustella tänne jotain. On siis kevät, kuljen Aurajoen rantaa.... Eiku, Keiteleen rantaa... Oli mitä oli. Laulu pois se minusta!

Ihan on tuntunut kesältä, vaikka vasta toukokuun puoliväli onkin. Kovat helteet ovat olleet ja niiden takia varmaankin niin kesäinen fiilis. Linnut laulaa, alkaa vehreyttä olla puissa ja pensaissa, kukkia alkaa olla kukassa. Ihanaa. Mun lempivuodenaika oikeastaan tämä kevät ja kesäkin. Toisaalta loppukesä on turhan melankolista aikaa. Silloin, kun alkaa jo syksy kolkutella. Syksy on niin kovin haikeaa aikaa ja jaksamisessa se alkaakin sitten näkyä. Pimenee aiemmin ja kaikkea.

Mutta ei mietitä nyt syksyä eikä loppukesää. Tämä tässä on nyt parasta. Tartutaan hetkeen.

Olen ottanut aivan innokkaana aurinkoa ja nautiskellut olosta ulkona. Ihanaa.

Harmittaa kylläkin, että tuossa eilispäivänä eli perjantaina nyrjähti nilkka, joten eipä tässä kauheasti kävellä ympäriinsä, vaikka toki olisi kiva metsässä kävellä ja puuhata vaikka mitä. :/ Nyt sit vaan ontuen, kitkuttaen eteenpäin. Ei maha mittää. Pitää antaa jalan levätä.

Äsken tuli aivan ihanan inspiroitunut olo. Rupesin maalailemaan taivaanrantaa. Mitä kaikkea voisi pihapiirissä tehdä ja jopa sen ulkopuolellakin, tässä meidän mailla. Rakentaa, maalata, kasvattaa... Kaikkea. Puuhaa piisaisi. Hyvä toki nyt tällaisia aktiviteetteja miettiä, kun jalka on paketissa.

Täytyy varmaan nyt siirtyä koneen kanssa syrjemmälle, kun aurinko alkaa tavoittaa... Joten lopetan nyt kirjoittamisen.

Hyvää kevättä ja näkyillään!

<3:llä Aurelia