Hyvää yötä.

Mistäs sitä aloittaisi... No. Miksi on toisinaan niin vaikea elää hetkessä ja nauttia siitä mitä ympärillä on? Toisinaan osaa olla vain paikallaan ja nauttia ympäristön hienoudesta. Viime aikoina ollut vähemmän herkkä sille miten hienoa kaikki on, vaikka kesä on ja asiat periaatteessa olisivat hienoja, mutta ei saa silti irti niin paljon kuin haluaisi. Se on kurjaa.

Olisiko se sitten vielä jonkinlaista stressivaiheen jälkeistä pientä vielä vallitsevaa pientä masennuksen alavireisyyttä, etteivät asiat tunnu niin vahvasti, se hienous ympärillä. Surullista.

Vaihteeksi meni yksi työhomma päin brinkkalaa. Olisi ollut kesätyötä, mutta jaksaminen ei vain riittänyt. Oli kovin hektistä ja kaikki muukin kuin työ aiheutti valtavaa stressiä. Koko olemassaolo tuntuu välillä tosi raskaalta ja kaikki stressaa, vaikkei olisi mitään selkeää järkevää syytä, mut esim. sotku ja kaaos ahdistaa ja stressaa. Kunpa voisi vain olla välittämättä ja keskittyä vähän olennaisempiin asioihin, siihen mihin aikaansa oikeasti haluaa käyttää, kuten luovien asioiden puuhastelu.

Menin kympiltä nukkumaan, tai siis, nukahdin niihin aikoihin ja äsken heräsin. Tuli sellainen olo, että haluaa hieman valvoa ja kirjoitella. On inspiroiva olo. Kesäyöt on hienoja ja nyt vielä valoisiakin, kun juhannuksen tienoilla elellään.

Rupesin kirjoittelemaan muita juttuja, joten tähän blogin kirjoittamisen lopettelen. Hyvää yötä.

<3:llä Aurelia